perjantai 26. lokakuuta 2012

Yksi lapsi

Olen huomaamattani alkanut taas listaamaan yhden lapsen etuja mielessäni. Niitä samoja etuja millä aikaisemmin käsittelin asian, ennen pikkusiskoa. Yrittää alkaa hyväksymään sitä faktaa, että meillä on vain yksi elävä lapsi. Kuinka yhdelle lapselle on vanhemmilla enemmän aikaa, kuinka yhdelle lapselle pystyy antamaan kaiken huomion. Kuinka yhden lapsen kanssa on helpompi tehdä asioita, ja halvempikin. Kuinka yksi lapsi saa isompana harrastaa mitä haluaa, kun ei tarvitse maksaa monen kalliita harrastuksia. Kuinka matkustaminen on halvempaa ja helpompaa yhden lapsen kanssa. Kuinka äidin huolikin on helpompi kantaa kun on vain yksi huolehdittava. Toisesta ei tarvitse enää huolehtia, hän on nyt toivottavasti turvassa. Tutkimuksetkin osoittavat että ainoat lapset ovat sosiaalisempia. Kyllä poika varmasti pärjää elämässä, vaikka ei elävää sisarusta saisikaan. En millään haluaisi heittää toivoani uudesta lapsesta. Tuntuu, että se on se asia joka minua vie tässä surussa eteenpäin. En usko että pikkusisko pahastuisi vaikka hänestä isosisko tulisikin, kyllä hän tietää ettemme koskaan unohda. Kaikkea muuta, jos uusi pikkusisarus perheeseemme joskus suotaisiin, hänkin varmasti oppisi tietämään kaiken pikkusiskosta.

Onko se väärin että nyt jo haaveilen uudesta lapsesta? Onko se niinkuin pikkusisko olisi täysin merkityksetön? Sillä sitä hän ei minulle missään nimessä ole. Hän on se toinen näistä kahdesta tärkeimmästä. Mutta kun hän ei enää ole täällä ja hän jätti minun sylini huutamaan tyhjyyttään. Mieluiten olisi pikkusiskon siihen syliini ottanut. Katsonut kuinka kaunis enkelini olisi kasvanut aikuiseksi. Hoitanut häntä ja ollut vain häntä varten. Ehkä tämä uuden lapsen kaipaus on kovana myös sen takia, että tiedän sen olevan meille hankalaa, ellei mahdotonta. Helppoahan se olisi rauhassa surra pikkusiskoa, jos tietäisi että pikkusisaruksen saa tekaistua helposti hieman peittoa heiluttelemalla jos haluaisi. Meillä kun se ei ole niin. Ja jossain vaiheessa tulee ikäkin vastaan. En voi odottaa enää ikuisuuksia. Minun on yritettävä. Ja silti samalla jo käsitellä sitä asiaa että meidän perheemme on nyt tässä. Vauhdikas ja eläväinen ihana pieni poika, maailman kaunein pieni taivaantyttö, isä ja äiti. Me, kahden lapsen vanhemmat vaikka vain yhden saamme kasvattaa. Minä tunnen tämän toisen elävän lapsen kaipuun ihan yhtä kovana, kun sen ensimmäisenkin. Ja pikkusiskon kuolema on vahvistanut sitä entisestään. Vaikka en olekaan enää täysin lapseton, olen kuitenkin vajaa. Elävä pikkusisarus tekisi minusta kokonaisen.

Eilen oli 25.10. Pikkusiskon laskettuaika. Se arvioitu syntymäpäivä. Se ei oikeastaan tuntunut pahalle,  en ollut ajatellutkaan että pikkusisko olisi syntynyt silloin. Ajattelin, että hän olisi joka tapauksessa syntynyt ennen tuota laskettua aikaa. Hän kuoli ja syntyi tasan seitsemän viikkoa ennen.

Suukkoja äidin rakkaimmalle!

4 kommenttia:

  1. Hei!
    totta kai saat haaveilla jo uudesta lapsesta. Minä ainakin, joka aamu ja joka ilta aina se on mielessä ja olisko se nyt niin kauheaa jos vaikka tulisikin jo raskaaksi jos niin luoja suo? Jopa joku päivä pakkonomainen tarve! nyt heti mulle terve elävä lapsi. Enkä sillä että se korvaisi jotenkin meidän esikoisemme, ei tietenkään, mutta kyllä se lohduttais niin kovin. Mutta muistettavahan se on että kaikki ei aina vaan mene niin hyvin. Se on niin iso juttu ja oikea ihme että saamme terveitä ja hyvinvoivia lapsia. Miekin olen yrittäny miettiä etuja siitä kun ei ole lapsia, mutta kyllä ne lapsen voittaa. Sanonkin että kun luoja soisi meille sen yhden elävän lapsen vielä. Voimia sulle kohtalotoveti <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas Eveliina <3 susta on aina hyvä kuulla :)
    Mäkin toivon kovasti, että tekin saatte sen elävän lapsen kotiin saakka ja kovasti voimaa ja jaksamista sullekin.

    VastaaPoista
  3. Törmäsin blogiisi ja luin sen kyynel silmässä läpi. Eipä tähän mitään sanoja ole, mutta olette ajatuksissani ja toivon kovasti voimia teille.

    Minä näkisin asian niin, että ei ole mitään väärää toivoa vielä elävää lasta. Teidän perheessänne on vielä paikka elävälle lapselle, jos sellainen teille vielä suodaan. Sitä paikkaa pikkusisko ei pystynyt täyttämään, vaan jäi sydämeesi. Jos saisitte vielä uuden lapsen, hän voisi täyttää tyhjäksi jääneen tilan perheessä, mutta ei kuitenkaan veisi pikkusiskon paikkaa sydämessäsi. Äidin sydämessä on aina tilaa ja oma paikka kaikille hänen lapsilleen jäivät he sitten tähän maailmaan tai eivät.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kauniista sanoistasi Heli. Todella ihanasti laitoit sanoiksi sen mitä olen nyt tääsä päässäni pyöritellyt. Kiitos siitä <3

    VastaaPoista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!