Tänään oli taas hyvä päivä. Olin ajoittain iloinen. Huomasin pieniä hetkiä, kun möykkykin tuntui hieman kevyemmältä rinnan päällä. Taisin jopa ajatella pienen hetken, että kyllä tämä tästä. Ihan niinkuin kaikille aina sanon. Nyt illalla kun makaan tässä nukkuvan pojan vieressä anoppilassa ikävä iski taas hirveällä voimalla. Tässä istun sängyllä ja mietin miltä pikkusisko olisi tuoksunut. Miltä hän olisi kuulostanut kun olisi tuhissut pientä vauvan tuhinaa vieressäni. Miltä hän olisi tuntunut. Miltä hän olisi näyttänyt jos olisi avannut silmänsä. Minulla on niin kamala ikävä. Voi kun olisi olemassa joku taika millä saisin ajan taaksepäin. Vaatisin että leikkaisivat pikkusiskon ulos ajoissa. Tai jos voisin taikasauvalla pikkusiskoa koskea ja taikoa häneen elämän. Tekisin ihan mitä vain. Nyt taidan vain itkeä itseni uneen, taas kerran.
Äidillä on sydän rakkautta pullollaan sinua kohtaan kulta pieni, suukkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on arvokas, kiitos!