perjantai 26. heinäkuuta 2013

Uusi raskaus kohtukuoleman jälkeen

Tämä uusi raskaus on minulle suunnaton ihme ja pelastus. En osaa ajatella miten rikki olisin vieläkin, jos en olisi tätä mahdollisuutta saanut. Mutta tämä ei ole mikään ihmeparantuminen. Tämä ei kokonaan korjaa sitä mikä on mennyt rikki. Ehkä arpeuttaa haavat vähän nopeammin, antaa toivoa tulevaisuudesta. Pikkusiskon kuoleman jälkeen en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin uutta raskautta. Pelko siitä, että se ei koskaan toteutuisi oli suunnaton. Silloin en osannut kuvitellakaan miten vaikeaa tämä itse raskausaika voi olla. En pysty hetkeksikään unohtamaan että kannan uutta tulevaisuutta sisälläni. Pelko pysyy vierellä koko ajan. Monta kertaa on tullut tunne, että miksi ihmeessä halusin itseni taas tähän tilanteeseen. Mitä jos pelot toteutuvat ja emme saa tätäkään lasta kotiin? Välillä tekisi mieli luovuttaa, koska en usko että selviäisin enää toisesta menetyksestä. Se tunne yöllä, pimeässä kun makaan ja odotan pientä potkua ja sitä ei ihan heti tulekaan. Se saa kädet tärisemään ja kyyneleet silmiin. Mitä jos joku kerta sitä ei enää tule? Niin on kerran käynyt, kukaan ei voi luvata ettei niin käy uudelleen.

Minulle ei riitä, että kaksi tuntia sitten ultrassa kaikki oli hyvin. Minulle ei riitä että hetki sitten vauva liikkui kovasti. Koska nyt voi olla jo aivan eri tilanne. Pikkusiskokin voi hyvin kaksi tuntia ennen kuolemaansa. Siksi tuntuu etten voi hetkeksikään höllätä, että koko ajan pitää olla varpaillaan ja kuullostella. Mitä pidemmälle raskaus etenee, sen vaikeampi minun on olla. Kohta ollaan niillä viikoilla kun hepatogestoosi alkoi. Kohta ollaan jo niillä viikoilla kun pikkusisko kuoli. Onneksi sairaalan ja neuvolan tuki on mahtavaa. Ja kohta pääsen taas purkamaan tuntojani psykologille kesätauon jälkeen. Olen äärettömän kiitollinen kaikesta tuesta, mitä täällä päin on minulle tarjottu ja kaiken mitä tarjotaan olen vastaan ottanutkin. Tunteet ovat paljon enemmän taas läsnä. Itku ja ikävä on herkässä.

Tulevaisuutta en osaa ajatella. Tulevaisuutta en uskalla ajatella. Mitä jos se ei ole sellainen kun toivon sen olevan? Koska uskallan valmistautua vauvan tuloon? En usko, että pystyn mitään isompia hankintoja tekemään etukäteen. Eihän pieni vauva paljon mitään tarvitsekaan. Kyllä me pärjäämme, kunhan tämä pieni vain tulee kotiin. Nyt pieni potkii kovasti. Nyt hän voi hyvin. Yritän olla läsnä tässä hetkessä enkä liikaa murehtia huomista.

Suukkoja sinulle taivasprinsessa. Äiti rakastaa sinua aina.

5 kommenttia:

  1. Oon koko ajan seurannut täällä kuulumisiasi. En oikein osaa mitään sen kummempaa sanoa, enkä missään nimessä voisi väittää tietäväni tai kuvittelevani miltä sun tilanteesi tuntuu, mutta haluan kertoa, että ootte ajatuksissani. Toivon täällä taustalla hiljaa kaiken menevän parhain päin.

    VastaaPoista
  2. Ajatukset on kanssa siellä.. Kumpa vaan nyt tälläkertaa.. <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanat <3

    Kyllä mä välillä aina päätän, että nyt luotan. Tämä pieni tulee kotiin asti!

    VastaaPoista
  4. Minäkin seurailen täällä kuulumisiasi toiveikkaana viikosta toiseen. Kun viime yönä heräsin ja jäin odottelemaan vauvani potkuja mahassa olit itse asiassa ajatuksissani. Voin vain arvailla miten hermostuneena niitä potkuja voikaan odottaa, kun ne kerran ovat päässeet loppumaan kesken kaiken.

    Toivon, että viikot kuluvat mahdollisimman levollisesti ja toisaalta sukkelaan ja että kaikki menee hyvin!

    Kata

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kata kommentistasi!

    Toivon tosiaan että viikot menevät sukkelaan, tällä kertaa en osaa nauttia tästä raskaudesta, kuin ehkä ihan hetkittäin. Nauti sinä omastasi, äläkä turhaan pelkää!!

    Aurinkoista odotusta sinulle !

    VastaaPoista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!