Tänään juhlimme rakkaan ja ihanan siskontytön yksivuotias päivää. Tuntuu kuin se olisi ollut eilinen kun sain pienen mustatukkaisen peikkotytön syliini ensimmäistä kertaa ja olin sulaa vahaa hänen edessään. Nyt hän on jo reipas yksivuotias. Syntymäpäiviä juhlittiin koko suvun voimin ja ikinä en ennen ole tuntenut oloani niin yksinäiseksi suvun keskellä kun nyt tunsin. Meillä on kovaääninen ja iloinen suku äitini puolelta, heidän kanssaan on normaalisti mukava ja helppo olla. Nytkin oloni oli ihan mukava, mutta kun katsoin kuinka ihana yksivuotias keikisteli ihailijoille ja hurmasi kaikki, tunsin jotain mitä en olisi uskonut. Kuinka minä olinkaan kateellinen. On outoa olla kateellinen jostain mitä itsekin ihan oikeasti rakastat. Mutta se kun tajusin, että kukaan ei tule ikinä ihailemaan minun yksivuotiasta prinsessaani kun hän hurmaa hymyllään, nauramaan hänelle kun hän yrittää syödä itse yksivuotis-syntymäpäiväkakkuaan. Minun prinsessani ei koskaan vietä ensimmäistä syntymäpäiväänsä eikä hän koskaan hymyile. Minä en koskaan saa pukea häntä ihanaan pitsiseen juhlamekkoon ja auttaa puhaltamaan kynttilää. Sen sijaan suvun kanssa keskustelimme uudesta hautakivestä, jonka haluamme sukuhaudalle hankkia, sellaisen mihin sitten saamme seuraavienkin lähtijöiden nimet kaiverrettua. Onkohan juhlapäivät enää ikinä samanlaisia? Yksi hyvin tärkeä on aina poissa, yksi joka ei koskaan saanut yhteenkään juhlaan edes osallistua ja silti minä tunnen hänen poissaolonsa niin vahvasti. Voi kuinka olisinkaan halunnut tänään esitellä suvun uusinta jäsentä. Toki rakas juhlakalu oli päivän tähti, mutta siinä sivussa tämä pienempi prinsessa olisi saanut kiertää sylistä syliin. Pikkusiskon punertavia hiuksia olisi päivitelty ja ihmetelty kuinka pieniä ne vauvat ovatkaan. Suku olisi miettinyt keneltä punertavat hiukset periytyvätkään ja keneltä suloinen nöpönenäni näyttää. Ja pikkusisko olisi väläyttänyt kauniin hymyn kiitokseksi tervetulotoivotuksista sukuun. Mutta ei nyt. Nyt tämä yksi rakkain on poissa. Pikkusisko tulee aina olemaan poissa.
Tiedäthän enkelini että äidin sydämessä olet mukana kaikkialla minne äitikin menee. Äidin luota et ikinä ole poissa. Suukkoja taivaan kirkkain tähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on arvokas, kiitos!