Enkelisisko

Poika on viimeisien viikkojen aikana alkanut puhumaan pienestä siskostaan enemmän. Yllättävissä tilanteissa hän kysyy kysymyksiään lapsen vakavuudella. Jouluksi poika haluaa viedä pikkusiskon haudalle pehmolelun, se sopii hänestä vauvalle. Ongelma hänelle kyllä on kuinka se saadaan sitten pikkusiskon luokse taivaaseen. Lohdutin poikaa, että pikkusisko tulee varmasti pehmoleluaan sinne haudalle katsomaan. Vauvan kuvan nähdessään, esimerkiksi lehden sivulla, poika saattaa kysyä onko siinä pikkusisko. Ja usein hän kysyy miksi pikkusisko ei tullutkaan kotiin. Poika laittaa silmänsä kiinni, esittää nukkuvaa ja kysyy äiti, oliko pikkusisko näin? Ja toki hän on moneen kertaan pohtinut missä pikkusisko nukkuu ja missä siskon vauvalelut ovat siellä taivaassa? Kuinka ne pysyvät siellä taivaalla?

Poika on nähnyt pienen siskonsa kuvan ja välillä ihan pyytää että saa sitä katsoa. Välillä  myös kuolemanpelko on tullut mieleen. Koska me kuolemme?  Koska hän kuolee? Saako unilelun ottaa mukaan taivaaseen? Itku tulee siitä, kuinka hänen tulee meitä ikävä jos me kuolemme. Ja itku saattaa tulla myös siitä, kuinka hän ei halua taivaaseen vaan haluaa olla kotona. Onneksi harvemmin kuolema tulee hänelle suruna, useimmiten se on ihmetystä, se on jotain mitä hän ei ymmärrä. Se on jotain mitä minäkään en ymmärrä.

Tänään poika teki lumienkelin uuteen puhtaaseen lumeen terassille. Äiti, mä tein sulle pikkusiskon, sanoi rakas kirkas lapsen ääni.

Suukkoja äidiltä, veikalta ja isiltä rakkaalle enkelisiskolle.