tiistai 1. tammikuuta 2013

Paska vuosi

Elämäni paskin vuosi. Elämäni kamalin vuosi. En halua sanoa tähän astisen elämäni, koska mitään kamalampaa en halua enää ikinä kokea. Tämäkin kamaluus kulkee mukanani loppuun saakka. Onneksi viime vuosi on nyt ohi. Vaikka eihän se mitään muuta. Samanlainen päivä on tänään kuin oli eilenkin. Minulla on ihan yhtä kova ikävä. Pikkusisko on tänäänkin kuollut. Mutta ehkä tämä päivä voisi olla alku jollekin uudelle. Ehkä tämä vuosi tuo tullessaan taas tarkoitusta elämään? Jos ei uutta raskautta, ehkä keksin mitä muuta se voisi olla? Nyt minulla ei ole siitä hajuakaan. Minua pelottaa tuleva vuosi. Pelottaa taas alkavat lapsettomuushoidot. Pelottaa jos ne eivät toimikaan. Pelottaa kun minulla ei ole yhtään uskoa, mihinkään. Ei hoitoihin, ei siihen että löydän sen kadonneen elämän tarkoituksen. Pelottaa koko tulevaisuus, pelottaa kuinka jaksan tällaista elämää, tällaista loputonta ahdistavaa surua ja ikävää.

Minä pyydän polvillani. Ole parempi vuosi. Näytä, että minäkin olen jonkin arvoinen. Näytä, etten ole täällä ihan turhaan. Minä toivon tätä kolmatta raskautta niin kamalan paljon. Jopa enemmän, kuin ikinä toivoin edes sitä ensimmäistä. Niin epätoivoinen olen. Ole parempi vuosi.

Tiedätkö enkelini, en ikinä uskonut, että päätyisin tähän vuoteen ilman sinua. Äiti rakastaa ja ikävöi ihan hurjan paljon.

4 kommenttia:

  1. Olet selvästi masentunut.
    Oletko ajatellut, että ihan pienikin annos mielialaa kohottavaa lääkettä voisi tuoda helpostusta oloosi, jolloin voisit paremmin työstää suruasi? Moni pelkää turhaan lääkityksen aloittamista. On olemassa paljon kyseisiä lääkkeitä, joita voi käyttää myös mahdollisen raskauden aikana.

    On mahtavaa, että kirjoitat tätä blogia, se on todella hyvää terapiaa jo itsessään!
    Saatko iloa miehestäsi ja pojastasi?
    Onko sinulla harrastuksia, jotka vievät sinut pois kotoa?

    Sinusta ilmeisesti tuntuu, ettei elämälläsi ole nyt tarkoitusta. Olet kahden lapsen äiti, olet vaimo. Olet tärkeä ihminen! Sinun elämäsi arvo ei siinä kadonnut, kun lapsesi kuoli. Tuntuuko sinusta, että olet turhaan olemassa, jos et tule kolmannen kerran äidiksi? Pelkäätkö, ettet voi päästä surusi yli ennenkuin saat elävän vauvan syliisi? Ja kun et voi olla varma, tapahtuuko niin, pelkäätkö että jäät ikuisesti surusi vangiksi?
    Senkö vuoksi työstät jo nyt surua siitä, jos lapsettomuushoidot eivät toimikaan? Se on luonnollista, mutta toisaalta kasaat siinä lisää surua harteillesi.

    Vaikka et nyt usko, olosi helpottaa vielä. Aika on se, joka haalistaa surun. Ahdistus, suru ja masennus eivät ehkä katoa, mutta ne eivät valtaa mieltäsi kokonaan.
    Nyt et sitä ehkä usko, mutta niin se on.

    Toivon sydämestäni sinulle parempaa uutta vuotta.
    Halaus! <3

    VastaaPoista
  2. Suuren suuri kiitos kommentistasi S ! Kiteytit aika hyvin ajatuksia mitä päässäni liikkuu. Tosin en koe olevani masentunut, koen vain surevani. Blogi ehkä antaa siinä mielessä hieman väärän kuvan todellisesta olotilastani, että tänne tulee kirjoitettua juuri niitä synkimpiä ajatuksia, ajatuksia joista en puhu kuin korkeintaan ehkä psykologin kanssa. Minulla on paljon hyviä päivä, oikeastaan jo enemmän kun huonoja. En ole missään vaiheessa jäänyt sänkyyn rypemään, vaikka toki välillä on mieli tehnyt. Suru tulee pieninä pistoina, usein pitkin päivää, mutta ei enää aina vie mukanaan. Suru on ehkä vielä niin tuore, että en ole vielä ehtinyt oikein työstää tulevaisuuden vaihtoehtoja. Itselle luonnolliselle jatkumiselle tuntuisi se uusi lapsi, ja toki pelko sen tekemisen vaikeudesta on ihan mahdoton. Mutta nyt yritän pitää pienestä toivosta kynsin ja hampain kiinni, koska tällä hetkellä se on lohduttavin ajatus. Tarve siihen elävään vauvaan tuon kokemuksen jälkeen on ihan mahdottoman suuri. Ja itseasiassa uskonkin kyllä, että aika auttaa. Odottavan aika vain on kovin pitkä ja elää tässä pitää kun ajan kulumista odottelen. Huomaan kyllä jo, että kulunut neljä kuukautta on tehnyt paljon, vaikka aitoon onnellisuuteen onkin vielä matkaa. Hienoa uutta vuotta myös sinulle!

    VastaaPoista
  3. Toivon niin kovasti,että hoidot toisivat sen toivotun plussauutisen<3 Tiedän tuon raskaan lapsettomuushoitojen tien ( itsekin sen kokeneena ), mutta toivon ja rukoilen,että onni suosii teitä nyt<3

    Voimia kovasti sinne arjen pyöritykseen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Barba <3 Sitä minäkin niin hurjasti toivon.

      Poista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!