Katoava hedelmällisyys

Täytin tänään 35 vuotta. Ihan virallisestikin hedelmällisyys alkaa nyt laskea. Tuntuu, että aikakin on minua vastaan tässä "projektissani". Yritän kovasti pitää kiinni positiivisesta mielestä. Tiedän, että mielenkin voima vaikuttaa raskauden alkamiseen. Suurin huolenaiheeni on nyt se, että saadaanko munasolut hedelmöittymään. Päättävät vasta punktiopäivänä kuinka edetään. Tehdäänkö IVF vai ICSI. Vai kenties molempia. Minä haluan IVFää. ICSI ei ole meillä koskaan toiminut. Tai toki munasolut on saatu hedelmöittymään, mutta yhtään raskautta ei niistä ole alkanut. IVFllä ongelma on taas saada munasolut hedelmöittymään. Viimeksi siis vain yksi 24 hedelmöittyi. Mutta se riitti. Melkein. Pitääkö tämän kaiken olla niin helvetin vaikeata? Voisiko joku asia joskus vaan mennä helposti, ihan kuin itsestään stressaamatta?

Eilen kun makasin jalat levälläni lääkärin tutkimuspöydällä katselin seinälle kiinnitettyjä vauvan kuvia. Kymmeniä pieniä ihanuuksia, kymmeniä onnellisia loppuja. Kiitoksensa sairaalan henkilökunnalle. Jos antaisin heille pikkusiskon kuvan, laittaisivatko seinälle? Laittaisivatko sinne pienten hymyilevien tähtisilmien keskelle kuvan minun ikiunta nukkuvasta enkeliprinsessastani? Olihan minunkin kohdalla heidän työnsä onnistunut, lopputulos vain ei ollut ihan sitä mitä piti. Minun enkelistäni ei tullut tähtisilmää eikä hän koskaan hymyillyt. Minun lapsestani tuli enkeli, se taivaan kirkkain tähti. Ei taitaisi kelvata pikkusisko pokaaliseinälle, ei vaikka täydellinen olikin.

Äidillä on sinua aina vaan ihan kamala ikävä. Ei se ikävä laimene, ei ollenkaan. Suukkoja kultapieni, ottaisin syliini ja tuudittaisin jos vain millään pystyisin.