maanantai 11. helmikuuta 2013

Poika ja kuolema

Tänään istuimme pojan kanssa sohvalla katsomassa Pikku Kakkosta, kun poika yhtäkkiä kääntyi minuun päin ja kysyi, mamma, koska mä kuolen?  Kyllä tämä kuoleman hiipiminen perheeseemme on saanut pojankin miettimään asiaa. Varmasti enemmän kuin ikätoverinsa. Kai kuolema alkaa neljä- viisi vuotiaita muutenkin jo kiinnostaa ja ihmetyttää, mutta pojalla se on nyt syksystä ollut aika vahvasti läsnä. Toisaalta on hyvä, että poika oppii elämän kaikki puolet, toisaalta ei nelivuotiaan tarvitsisi liikaa siitä synkästä puolesta vielä tietää.

Poika puhuu aika ajoin kuolemasta, välillä paljonkin. Pian pikkusiskon kuoleman jälkeen se oli hänelle pelottava asia. Pojalla oli pelkoa meidän kuolemastamme ja omasta kuolemastaan. Pelkoa ettemme saisi olla yhdessä. Nyt poika aina silloin tällöin ilmoittaa kuka kuolee missäkin järjestyksessä. Ensin kuolee mummi ja pappa, sitten äiti ja isä. Usein hän myös ilmoittaa, että kuolee samaan aikaan meidän kanssamme. Välillä taas pohtii muuttavansa miehen vanhempien luokse kun me kuolemme. Miettii, kuinka sitten kun mummi kuolee hän voi hoitaa pikkusiskoa taivaassa. En tiedä miten poika kuoleman ymmärtää. Onko hänelle taivas paikka mihin mennään, eikä sitten enää pääse kotiin. Ainakin minusta tuntuu, että kuolema ei tällä hetkellä ole hänelle pelottava asia. Toisaalta tuntuu, että se on vähän turhankin arkinen asia. Kaiken kaikkiaan en usko pikkusiskon kuoleman liikaa järkyttäneen pojan maailmaa. Itkuinen äiti toki saa pojan huolestumaan, minkä takia useimmiten vältän pojan edessä itkemästä. Alussa se ei oikein onnistunut ja silloin reipas poika yritti piristää äitiä pelleillein ja naurattaen. Tokihan pojankin on hyvä nähdä että suru ja itku ovat sallittuja, mutta nykyään en enää halua poikaa turhaan huolestuttaa.

Kun poika kysyi omasta kuolemastaan halasin häntä lujaa ja sanoin että sinä pieni sitkeä poika elät satakymmenen vuotiaaksi. Ja sen poika hyväksyi.

Suukkoja ja suuri rutistus sinne jonnekin kauas sinullekin oma enkelini.

6 kommenttia:

  1. Voi eih, kyynelet nousi silmiin kun luin ton lopun... Lapselle kuolema on niin käsittämätön asia, miten joku muka voisi vain lakata olemasta...? Toivotan hyviä hetkiä teille arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Välillä tuntuu, että voisi itsellekin olla helpompaa kun pystyisi hieman noita lapsen näkemyksistä jakamaan :)

      Poista
  2. Meillä 3-veen nukkeleikeissä usein kuulee "nyt tää vauva olis kuollut" tai "näiden vauva kuoli". Surullista kuunneltavaa, ja varmasti joku ulkopuolinen pitäis epänormaalina sellasia leikkejä. Mutta mä nään sen niin ettei tuollainen pieni vielä voi ymmärtää, ettei se oo tavallista että vauva kuolee, ja että kaikki vauvat ei kuole, ja ettei sellaista saisi leikkiä.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, näille pienille se kuolema on ihan " normijuttu" Vauvat välillä kuolee... Aika surullistahan se on että heidän maailmasta on sellainen tullut :(

      Poista
  3. Hei! Kyllä on erittäin terveellistä ja terapeuttista että kuoleman kohdatessa perhettä lapsi leikkii, piirtää ja puhuu kuolemasta. Ellei näin tapahdu, voi huolestua. Leikkien kautta lapsi prosessoi näitä tapahtumia. Meillä on tallessa piirustuksia, joissa on mummuenkeli ja vauvaenkeli taivaassa. On myös erilaisia hautapiirustuksia. Ja kyllä on paidan alta syntynyt kuollut vauva(nukke).Ja tosiaan kuolemaa pohtivat kaikki lapset jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän ja yleensä juuri tuossa viiden vuoden aikoihin. Meillä myös 3v ja 6v lapsista tuntuu olevan luonnollisempaa että kuvissa olevat nukkuvat vauvat ovat kuolleita kuin eläviä. Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Siksi olen tyytyväinen että poika puhuu kuolemasta, ja nyt ainakin on " pelkovapaa" kausi menossa. Poikien leikeissä kaiketi muutenkin "kuollaan" enemmän kun ehkä tyttöjen leikeissä, ihan normitilanteissakin. Kyllä meillä legoukkelit vähän väliä kuolevat taistelujen tuoksinnoissaan ym. Kenties ehkä enemmän kun ilman tätä kokemusta? Vaikea sanoa kun vertailupohjaa ei ole.

      Poista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!