Tänään on viimeinen päivä kun voin yrittää ajatella parempaa huomista. Tämä on päivä ennen sitä huomista kun unelmat rysähtävät alas. Kaikki menkkaoireet ovat ilmassa niinkuin aina tavallisestikin. Mikään ei ole erilailla, kaikki on niinkuin aina. Siksi lopputuloskin tulee olemaan niinkuin aina. Harmittaa jo nyt. En ole hankkinut testiä, käyn aamulla verikokeessa ja odotan että klinikka soittaa tulokset. Sitten varmaan romahdan kesken työpäivää kun puhelu tulee. Olen kyllä jo mielessä sitä harjoitellut. Että en romahtaisi. Että jaksaisin loppupäivänkin. Tähän päivään asti olen jaksanut pitää pienen pientä toivoa yllä. Tänään sitä ei enää ole, koska mikään ei ole toisin. Kaikki on niinkuin aina. Huomenna on se päivä, jota toisaalta en vielä olisi halunnut. Olisin halunnut tätä toiveikkuutta hieman pidempään. Nyt on tapahtunut niin paljon, että pelottaa ihan oikeasti kuinka huomenna reagoin. Vaikka sitä kuinka harjoittelisi, vaikka sen tietäisi niin silti sitä pettyy niin hirveästi.
Eilen myös kuulin ystäväni raskaudesta, laskettu aika jo toukokuussa eikä minulle ole kerrottu. Vaikka tieto satuttaakin, enemmän satutti että minulle ei oltu kerrottu. Ja nytkin tieto tuli kolmannelta osapuolelta. Tämä oli ensimmäinen raskausuutinen lähipiirissäni pikkusiskon kuoleman jälkeen. Ja kyllä se satutti. Ja minua pelottaa, kun en ihan täydestä sydämestä vain pysty olemaan onnellinen heidän puolestaan. Olen vain niin hirveän kateellinen ja katkera siitä miksi toiset tekemällä niin helposti saavat. Minua pelottaa, meneekö välimme pilalle. Menetänkö kaikki ystäväni jotka tulevat raskaaksi ennen minua? Jos sitä minulle ikinä enää edes tapahtuu? On niin vaikea ymmärtää miten kamalasti ihminen voi muuttua. Miten minusta on tullut kaikkea sitä mitä ennen en oikein voinut ymmärtää. En vaikka lapsettomuus taustalla on ollutkin.
Niin hurjan suuri rutistus ihana taivaantyttöni. Voi kuinka minä joka päivä toivon että sinä et olisi lähtenyt. Että olisit täällä meidän luonamme ja minä en tietäisi tästä surusta ja ikävästä yhtään mitään.
Kovasti voimia!
VastaaPoistaJos voisin edes pikkuisen luoda lohtua sinne teillekin: meillekin siunattiin (?) (Hä? En ole edes uskovainen) ensin Isoveli joka ehti täyttää jopa 4,5 vuotta ennen kuin pikkuveli syntyi. Siinä välissä kohdussani kuoli pienet enkelikaksoset. Ainoa suruni on etten suostunut heitä edes katsomaan, joten ole kiitollinen kuvistasi! Kaksosten kuoleman jälkeen jouduin vielä kokemaan rypäleraskauden. En aio kertoa yksityiskohtia, mutta uutta raskautta ei suositella puolen vuoden sisällä - voit vain kuvitella sitä stressiä ja surua!
VastaaPoistaSitten vihdoinkin syntyi kauan kaivattu pikkuveli! Onkohan ketään vauvaa rakastettu enemmän?
Ja usko tai älä: kaksi vuotta myöhemmin syntyi vielä pikkusiskokin; perheemme oli koossa.
Joten haluan vain sanoa: älä ikinä menetä toivoasi!
Mutta jos luulet että ikinä voit unohtaa? Isoveli täyttää lokakuussa 22, pikkuveli maaliskuussa 17 ja pikkusiskokin jo 15.
Niin paljon rakkautta ja toivoa jaksamiseen yhdeltä äidiltä jolla kolme isoa lasta ja kaksi enkelilasta.
voimia huomiselle.. ja enkeleitä matkaan..
VastaaPoistaToivon,toivon,toivon vielä kuitenkin sitä parempaa lopputulosta tälle päivälle <3
VastaaPoistaVoimia,olet ajatuksissani <3
Jos vain voin välittää edes osan tuestani ja empatiastani sinne sinulle. Toivon Barbaran lailla kovasti, että lopputulos oli silti se kaikkien meidän toivoma. Halauksia ja voimia!
VastaaPoistaKiitos ihan hurjasti kaikille tsempeistä, ne ihan oikeasti lämmittävät mieltä <3
VastaaPoistaTiputtelu alkoi jo eilen illalla, mutta verikokeessa on nyt kuitenkin käyty. Nyt vain odotetaan tuota puhelua. Ehkä ihme tapahtuukin? Eihän sitä tiedä? Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Onhan minulla jo yksi ihme kotona. Vaikka nyt en kyllä enää siihen usko, en vaikka kuinka haluaisin tai kuinka yrittäisin. Pitää taas jostain keksiä miten tästä mennään eteenpäin.
Täälläkin eräs anonyymi toivoo parasta tulosta...
VastaaPoistaOlet mielessä ja toivon kovasti parasta! Haleja
VastaaPoista<3 voi kunpa oiskin ihan harmitonta tiputtelua! Kas mullakin kohtuunkuolleen, ja sitten vielä keskeytyneen (myöhäisen) keskenmenon jälkeen (olin hajalla isolla H:lla, kuten arvata voi..) olin varma, varmaakin varmempi, kun tiputtelu taas kerran alkoi, että niin ne menkat tulee jos ei huomee niin ylihuomee (siis tästä nyt kohta parisen vuotta) -vaan tiputtelu loppui!! Sen ainoan kerran ikinä! (mulla alkaa menkat silleen tiputtelemalla aina) ja elävä poika syntyi vuosi sitten!! Toivon teille yhtä parasta lopputulosta, enkeli ei tietenkään koskaan unohdu! <3
VastaaPoistaOlisipa blogihiljaisuutesi merkki hyvistä uutisista! Halauksia.
VastaaPoistaNo...? Toivon niin parasta!
VastaaPoista