Kuinka paljon voi jaksaa?

Haluaisin jo hieman taukoa tästä surusta ja ikävästä. Vaikka paljon on jo hyviäkin hetkiä tai ehkä juuri siksi, ne huonot hetket tuntuvat niin kamalan raskaille. Kun luulet että olet noussut sieltä syvimmästä kuopasta kaadut taas naamallesi ja putoat vielä syvemmälle. En jaksaisi tätä kamalaa loputonta vuoristorataa. En jaksa kiivetä ylös sieltä kuopasta uudelleen ja uudelleen. En jaksa näitä vieraita tunteita jotka ovat täyttäneet mieleni. Haluaisin olla taas oma itseni. Haluaisin, että minulla olisi pikkusisko tässä sylissäni. En jaksa olla surullinen koko ajan, en jaksa tuntea tätä kamalaa ikävää. Minä en vaan ihan oikeasti jaksa. Tuntuu että nekin hetket kun pystyn ajattelemaan jotain muuta, möykky rinnassa ei silloinkaan häviä minnekään. Jos hetkeen en asiaa ajattele, möykky muistuttaa että kaikki ei kuitenkaan ole niinkuin pitäisi. Kuinka paljon ihan oikeasti voi jaksaa? Mitä jos jossain vaiheessa vain riittää? Mitä sitten tapahtuu? Pimahtaako sitä vain ihan kokonaan?

Jännitän ensi perjantaita jo ihan suunnattomasti. Ensi perjantaina on vihdoin se päivä mitä olen odottanut niin kovasti. Menemme synnytyssairaalaan kuulemaan tulokset. En tiedä miten selviän paluusta sinne. Minua ahdistaa pelkkä ajatus kävellä taas sisään sairaalan ovista. Miten pystyn tapaamaan taas lääkärin joka käynnisti synnytyksen? Miten pystyn istumaan odotustilassa odottavien äitien kanssa kun minä olen menossa kuulemaan oman lapseni ruumiinavauksen tulokset? Viime viikolla kävin aivan eri sairaalassa ja jo sinne meno sai käteni tärisemään ja istuessani odottamassa lääkäriä kyyneleet valuivat ihan hallitsemattomasti poskilleni. Millaista on palata sinne missä pikkusisko kuoli? Vaikka kovasti tuota perjantaita odotan, on se samalla saanut ajatukset taas synkemmiksi. Olen pyöritellyt pikkusiskon kuolemaa ja syntymää päässäni taas paljon enemmän. Miettinyt miltä pikkusisko näytti ja tuntui. Miettinyt miksi ihmeessä juuri minun tulevaisuuteni muutettiin niin erilaiseksi. Minua pelottaa myös se, kun perjantaina saamme luvan yrittää uudelleen. Tajusivatko ne lääkärit millainen ihme pikkusisko oli? Tajuavatko he että pelkkä lupa ei meille riitä. Minua pelottaa, että perjantain jälkeen olen taas lapseton, sellainen joka ei itse lapsia pysty tekemään.

Voi rakas pieni enkelini, miksi sinun piti lähteä? Äiti ei vain millään ymmärrä.