En millään saa tarpeekseni uusista kuvista mitä minulla on pikkusiskosta. Katson niitä uudestaan ja uudestaan vaikka ne saavatkin minut itkemään. Yritän löytää pikkusiskosta veljensä piirteitä, siten minun on helpompi kuvitella miltä hän olisi näyttänyt kasvaessaan. Ja onneksi yhdessä kuvassa näkyy pikkusiskon korva, nyt näen että hänellä ei ollut pieniä hörökorvia niinkuin veljellään on. Hänellä oli ihanat pienen tytön korvat. Minua niin harmitti, kun en synnytyssalissa ymmärtänyt korvia katsoa. Tukkaakin oli enemmän. Ei paljoa hänelläkään, mutta enemmän kuin lähes kaljulla veljellään oli. Punertavia hiuksia. Posket olivat pyöreät ja pehmeät. Miten minä en muista vaikka sitä poskea suukotin ja silitin? Silloin pikkusisko tuntui nahkealta. Juuri syntyneenä, vielä lämpimältä kohdun jäljiltä. Mutta nahkea ja oudon tuntuinen. Lapsenkinan peitossa. Ja en voi lakata kummastelemasta valtavan isoja jalkoja. Miten en muistanut että ne olivat niin isot? Muistan kauniit pitkät varpaat. Ja ne sormet joiden sisään laitoin oman sormeni. Niitä sormia kovasti silitin. Kynnen alta oli sormet jo hieman tummuneet ja se pelotti minua. Vaikka muutoin pikkusiskosta ei huomannutkaan, että hän oli kuollut. Paitsi että hän ei itkenyt. Paitsi että ne silmät eivät auenneet koskaan. Kätilö pyöräytti pikkusiskon ympäri ja näytti meille että tyttö tuli, sen pienen pepunkin muistan. Pikkusisko oli kaikinpuolin ihan valmis pieni tyttö. Hän painoi syntyessään 2560 grammaa ja oli 46,5 senttiä pitkä. Iso tyttö, melkein saman kokoinen kun veljensä oli syntyessään täysiaikaisena. Kaunis tyttö. Onneksi sain nämä kuvat. Onneksi minulla on edes jotain.
Suukkoja kaunokainen, äiti rakastaa ihan hurjasti tänäänkin.
"Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina.
VastaaPoistaHeidän ei kuulukaan astella päällä maan.
Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin,
sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.
Mutta sinä sait, sait etuoikeuden enkeliä katsella, rakkaudella saatella" mutta senhän sinä jo tiesitkin. Hän oli varmasti hyvin kaunis. <3
Sait kyyneleet silmiini, hyvällä tavalla <3
PoistaKiitos. Kyllä, äidille hän oli maailman kaunein.
Oih Turnip2008! Ihanaa, että olet saanut uusia kuvia, jotka herättävät nuo muistot mieleen. Ne muistot on niin tärkeitä, kun konkreettisesti lasta ei enää lähellä ole. Kyllä se on ihan totta, että vaikka vauva kuollut onkin, on hän aivan täydellinen vanhempiensa silmissä. Niin oli meidänkin tyttö, vaikka ei ollut edes täysiaikainen. Silti täydellinen.
VastaaPoistaKauniita tyttöjä ollaan saatu, epäilemättä. <3
Kiitos Miilosa. Ei sitä voi uskoakkaan miten tärkeäksi voi pari hassua kuvaa muodostua. Ihan varmasti saatiin, kaikkein kauneimmat tytöt ;)
PoistaVoi kunka kirjoitat kauniisti hetkistä ja havainnoista! Sait minut kyynelehtimään kesken työpäivän. Lämpimiä ajatuksia sinne!
VastaaPoistaToivottavasti seuraavat ajatukseni eivät kuulosta liian henkilökohtaiselta tai tungettelevalta. Äitini kuoli 11 vuotta sitten kokematta koskaan isoäitiyttä, josta hän haaveili. Siskoni puhuu nykyään lapsilleen enkelimummista. Minulle tuli heti tekstisi luettuani tunne, että äitini varmasti vaalisi pieniä enkeleitä siellä missä on.
Kiitos Blueberry. Tuo ei ole ollenkaan tungettelevaa. Minusta on vain ihana ajatella, että siellä rajan takanakin näitä pienempiä enkeleitä rakastetaan ja heitä hoivataan. Ehkä äitisi saa siellä mummitella näitä meidän pieniä <3
PoistaMeidän vauvamme kuoli kohtuun helmikuussa ja äitini kuoli syöpään toukokuussa. Äitini lähti hoitamaan pientä tyttärentytärtään. Mummu ja pikkuinen vielä kaimojakin keskenään.Että siellä ne pienet leikkii ja mummot niitä hoitaa <3
VastaaPoistaKatri
Voi sinua Katri, olet turhan paljon saanut kannettavaksesi lyhyen ajan sisällä. Olen kovin pahoillani puolestasi. Pikkuisellasi on siellä oma mummu turvana <3 Kovasti valoa sinulle tänne pimeyden keskelle!
PoistaEnkeleitä teille kaikille Lapsen menetyksen kokeneille Äideille. Näitä sinun kirjoituksia kun lukee, olen hyvin onnellinen omasta lapsettomuudestani. Tuska jota koette, on siihen verrattuna moninkertainen. Ja kun ihmiset kysyy kuinka voi alkaa sijaisäidiksi, eikö pelota että lapsesta voi joutua luopumaan.. Ei. Ei pelota, yhtälailla biologisesta lapsesta voi joutua luopumaan... Turnip2008 kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitos sulle Metsätannan emäntä. Mä olen juurikin miettinyt tuota sijaisäidiksi ryhtymistä ja mahdollista menetystä sillä, että siinä tapauksessa se lapsi on kuitenkin hengissä. Se elää ja voi hyvin jossain, vaikka ei sitten saisikaan jäädä meidän perheeseen. Uskoisin luopumisen olevan helpompaa, kun kukaan ei kuitenkaan lähde sinne rajan taakse. Ja sairaalapastori mulle pikkusiskon kuoleman jälkeen siellä osastolla sanoikin hyvin viisaasti, että rakkaus on aina riski. Se on kyllä sellainen riski minkä mä ainakin olen valmis ottamaan.
Poista