Arkea lapsen kuoleman jälkeen

Vielä arki ei toki ole palannut aivan ennalleen. Vielä saan olla kuukauden kotona ja yrittää kasata särkyneen sydämeni sirpaleita yhteen. Että sitten se todellinenkin arki alkaisi rullaamaan kun sen aika on. Nyt, tämä äitiysloma arki ilman vauvaa rullaa kaiketi ihan hyvin. Minulla on päivärutiinini. Vien pojan aamulla päiväkotiin, käyn kuntosalilla, kaupassa, koiran kanssa lenkillä. Tosin huomaan, että ystävien ja perheen tapaaminen on jäänyt vähemmälle. Erakkovaihe on vielä selvästi päällä. Pidän siitä, että päivisin on ohjelmaa, mutta tahdon touhuta itsekseni. Kerran viikossa pyrin käymään haudalla. Nyt harmittaa jatkuva lumisade, vaikka hautausmaa on kaunis lumipeitteen alla, peittää se samalla pikkusiskon pienen kiven alleen. Toivottavasti keväällä saadaan uusi kivi mahdollisimman aikaisin asennettua.

Kyllä arki sujuu. Vaikka ympäristö muistaa kyllä muistuttaa jatkuvasti pikkusiskon poissaolosta. Pieniä pistoja pitkin päivää, joka paikassa. Perheitä, missä on kaksi lasta. Isoveli ja pikkusisko. Äitejä työntämässä lastenvaunuja. Se, kun eksyy vaippakäytävälle marketissa. Kyllä muuten mieli on hyvä, pikkusiskon kuolemaa ei vain pääse pakoon eikä piiloon vaikka kuinka yrittäisi. Tuntuu, että tämä arki on kovin harmaata. Kyllä minä nautin asioista mitä teen, liikunnasta, tästä ajasta kun saan keskittyä itseeni. Mutta se elämänilo on vielä hukassa. Edes poika ei onnistu sitä kaivamaan esiin. Tuntuu, että kaikki on samaa tasapaksua harmautta päivästä toiseen. Vaikka kyllä tämä harmaus on parempi kuin se sysimusta olo mikä sekin välillä hiipii mieleen, mutta olisi se mukava joskus taas kävellä valossakin. Tuleekohan se valo esiin enää ikinä vai tallaanko minä loppuelämäni harmaan ja mustan väliä?

Joulukin lähenee, ei se minua juhlana ahdista. Nyt voisin hypätä sen yli siitä syystä että mikään ei huvita. Ei huvita järjestää ja touhuta. Ei huvita näyttää onnellista naamaa kun ei ole onnellinen. Me lähdemme jouluksi pois, annamme muiden järjestää meille joulun ja otamme siitä sen verran vastaan kun jaksamme. Ainakin poika saa kaiken joulutohinan, kyllä hänen kuuluu saada ihana joulu. Hän niin kovasti kaikkea odottaa.

Suukkoja kaunis enkelini. Äiti rakastaa niin hurjasti sinua, ettet voi ikinä arvata. Äiti rakastaa sinne ja takaisin ja sen enempää ei varmasti edes voi toista rakastaa?