Viallinen

Olen löytänyt yhden positiivisen asian, yhden asian mitä en raskauden suhteen pelkää. En pelkää että lapsi olisi sairas. Uskon, että jos tämän lapsen saan elävänä syliini, hän on terve. En pelkää sairauksia enkä kromosomihäiriöitä. Siinä suhteessä minulla on vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Se varmaan johtuukin siitä, että siinä suhteessä minulla ei ole huonoa kokemusta. Molemmat lapseni ovat olleet terveitä. Siksi uskon, että tämäkin on, jos loppuun asti pääsemme. Pelko on siis sitä, että oma korppani taas pettää. Että kohtuni ei pysty pitämään pientä turvassa. Että minä ja viallinen vartaloni myrkyttävät tämän lapsen. On asioita mille en voi mitään. Perussairauden takia joudun käyttämään jatkuvaa lääkitystä. Mikä taas vaikuttaa maksaan. Mikä taas vaikuttaa kaikkeen. Pelkään hepatogestoosin uusimista.Yritän ruokavaliolla pitää painonnousun minimissä. Olen aiemmissa raskauksissa lihonut todella paljon ja nopeasti, mikä sekin rasittaa maksaa. Nyt on pakko hillitä mieliteot ja olla terveellinen, ei oman ulkonäön takia, siitä viis. Mutta että en tieten tahtoen tätä pientä myrkyttäisi. Niinkuin myrkytin pikkusiskon. Silti aina vaan pelottaa. Huomenna saan toivottavasti taas kuulla pienen sydänäänet ja uskaltaisin taas hetkisen hengittää. Toivottavasti kaikki on vielä hyvin.

Suukkoja taivasprinsessani!