Haluaisin niin kovasti uskaltaa iloita. Haluaisin niin kovasti uskaltaa olla onnellinen. Haluaisin suunnitella ja unelmoida. Mistä ihmeestä ne vaaleanpunaiset lasit taas löytyisi? Edes sellaiset lasit jotka olisivat vähän sinne päin? Miksi pitää koko ajan vain pelätä pahinta ja tuntea pelkoa? Enkö saisi yrittää nauttia onnen tunteista? Tänään tunsin pienen onnen hetken, kun näin pienen ihmisen siemenen liikkuvan ensimmäistä kertaa. Pienen hetken uskalsin luottaa siihen että tästä kasvaa meille lapsi kotiin asti. Nyt kun en pientä siementä enää näe, en uskalla taas ihan ehdoitta luottaakaan.
En tunne syyllisyyttä siitä, että koin pienen onnen tunteen. Se että osasin hetken olla onnellinen siitä että ainakin vielä tämä pieni siemen yrittää kovasti jatkaa matkaansa ihan oikeaksi lapseksi, ei vie mitään pois pikkusiskolta. Vielä en tunne tätä uutta siementä niinkuin tunsin pikkusiskon. Nyt vielä olisin valmis vaihtamaan kaiken siihen, että saisin pikkusiskon takaisin. Mutta koska niin ei tapahdu, toivon hurjasti, että tämä pieni siemen tulisi kotiin asti. Tulisi meille ihan oikeaksi lapseksi.
Suukkoja rakas taivaantyttöni. Sinusta tulee varmasti maailman paras enkelisisko. Yritetään yhdessä uskoa siihen, että sinusta nyt tulisi isosisko tälle pienelle siemenelle.
Voi että, niin paljon toivon että nyt saisitte vauvan kotiinkin asti! <3
VastaaPoistaItse täällä jännittelen kun nyt olisi menossa rv 6+4 ja viikko sitten oli varhais ultra. (Luultiin silloin että viikkoja on enemmän) Ja eihän siellä silloin mitään näkyny, joku pieni neste ontelo vaan. Ensi maanantaina olisi uusi ultra ja toivon niin että siellä näkyisi jotain. 3kk sitten kun oli keskenmeno, niin en tahtoisi taas menetystä. :(
Kiitos kommentistasi!
PoistaMinusta on mukava lukea täällä muidenkin kohtaloista ja elämäntarinoista. (Vaikka usein ne ei niin iloisia olekaan, mutta niistä saa sitä vertaistukea) Toivotaan kovasti, että tämä pieni sissi jatkaisi kasvuaan! Tulehan kertomaan kuinka käy.
Hei taas,
PoistaUltra oli tänään sydän sykki ja sikiö vastaili nyt viikkoa 6+4.
Jospa kaikki jatkuu hyvin, tsempit myös teille sinne ja paljon jarrusukkia matkalle. <3
Voi miten ihanaa! Jospa nämä tosiaan tulisivat kotiin asti!
PoistaIhanaa! Itse olen myös jotakuinkin jatkuvan pelon vallassa ja toivon vain, että heinä-elokuu tulisi jo ja saisin elävän, terveen vauvan syliini. Ei oikein uskalla ajatella mitään... Tsemit!
VastaaPoistaMä en vieläkään ajattele mitään. Päivä kerrallaan, varmasti siihen asti kun tämä jollain tapaa loppuu...
PoistaHei
VastaaPoistaMinä olen nyt viikolla 27. Luulin alussa menettäväni vauvan, mutta ultrassa näkyi pieni vauvan alku ja sydän löi. Viikkoja olisi pitänyt 7+6, mutta koko vastasi 7+1. Jostakin luin, että kun vauvan sydämmensyke näkyy niin mahdollisuus saada vauva kotiin on 90%. Minä pidän peukkuja vauvallesi <3
Kiitos. Prosentit ei kauheasti lämmitä, siellä on myös se toinen pää, johon olen jo kerran mahtunut. Siihen häviävän pieneen alle prosenttiin, joiden kohdalle kohtukuolema osuu. Keskenmenon prosentti knu on vielä siitä hurjasti suurempi. Mutta pitää nyt vaan sinnikkäästi yrittää toivoa, että tällä kertaa ei kuuluisi vähemmistöön :)
PoistaHei uudestaan
Poistaen ole kokenut, mitä sinulle on tapahtunut. Me yritimme yli kolme vuotta lasta, luulin jo ettei se onnistu luomusti. No sitten se vain tapahtui juuri kun aloitin opiskelut. Toivon että sama surullinen prosentti, ei voi osua useammin samaan perheeseen.
Taru <3