En ikinä ole ollut näin hermostunut ja neuroottinen ja paniikissa. Maanantaina juoksin yksityiselle. Kyllä siellä hengissä oltiin. Ihan susi lääkäri, joka ei tehnyt edes sisätutkimusta, vaikka tipputteluvuodosta kerroin. Alkio vastasi 8+3 vaikka olisi pitänyt olla 8+6. Mahtuu toki virhemarginaalin rajoihin ja tiedän että kun alkiot ovat näin pieniä mittaajasta riippuu paljon, millikin muuttaa tulosta. Silti pelko jäi kytemään onko alkio kuihtumassa pois... Eilen ensimmäisellä neuvola käynnillä terveydenhoitaja sai sykkeen kuulumaan hetkittäin, ei vielä kunnolla, onhan alkio vielä niin pieni. Syke oli 124-127 silloin kun lukema laitteeseen tuli. Neuvolassa olin vain onnellinen että syke kuului, eikä terveydenhoitaja mitään siitä kommentoinut. Itse kotona tietenkin tutkin mitä sykkeen noilla viikoilla pitäisi olla. Hurjasti korkeampi, tasoittua sitten vasta kun alkio on jo sikiö ja hieman isompi. Nyt olen kiukkuinen ja äkäinen ja surullinen ja varma että meidän pelastava köytemme ja uusi ihmeemme on kuihtumassa pois. Tieto lisää tuskaa. Pitäisi vain pystyä olla olemaan, eikä etsiä lisää tietoja joka paikasta. Kaikki ahdistaa. Olen varannut jo seuraavan yksityisen lääkärin ensiviikolle, koska minun on päästävä näkemään jatkaako tämä yksilö kasvuaan vai onko se sitä lopettelemassa. Anteeksi typerä vuodatus, jonnekin tätä pahaa oloa on purettava.
Voi sinua rakas taivaanlapseni. Olen taas niin hirveästi toivonut, että sinä olisit täällä ja meidän keväämme olisi aivan toisenlainen.
Hyvä että olet varannut uuden ajan! Toivottavasti seuraava lääkäri on huolellisempi. Nyt ei auta kuin odotella, mutta onneksi mikään noista "oireista" ei ole hälyttävä, sillä noin alussa on mittojen saaminen vaikeaa eikä sykekään kuulu kaikilla selvästi.
VastaaPoistaMäkään en varmaan yksittäisestä "oireesta" olisi niin huolissani, mutta kun tuntuu että kaikki on vähän sinne päin... Nyt pitäisi viikko taas malttaa...
PoistaHei, olen seurannut blogiasi ja toivonut sinulle aina kaikkea hyvää, että saisitte sen ihanan pienen ihmeen kotiin saakka. Nyt oli pakko kommentoita kun olit hiljattain yksityisellä lääkärillä. Mulla oli myös tytön raskaudessa tiputteluvuotoa ihan alussa, juuri samoilla viikoilla kun sulla, siinä 8+ jotain mutta sit se loppui. Kerran alussa tuli tosi paljonkin vertaa ja kävin tarkastamassa tilanteen sairaalassa kun pelkäsin että olisi ollut keskenmeno. Samoin sydänäänet olivat koko raskauden ajan siinä 120+jotain vaikka pojan raskaudessa olivat paljon korkeammat. Eli halusin vaan helpottaa sua että kaikki on todennäköisesti hyvin vaikka tiedän että sua jännittää silti tämä kaikki. Itse sain kaikesta raskausajan vaivoista huolimatta täysin terveen tyttövauvan.
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi! Tekee hyvää kuulla, että jollain alhaiset sykkeet eivät ole mitään sen kummempaa merkinneet. Pitää vaan yrittää uskoa että kaikki on hyvin vaikka sen on ihan kauhean vaikeaa. Pikkusiskolla ja pojalla molemmilla oli aina korkeat sykkeet. Tosin näin varhaisessa vaiheessa niitä ei kuunneltu...
PoistaIhan hyvä, että varasit uuden ajan, toivottavasti se näyttää, että alkio kasvaa niinkuin pitäisikin! :)
VastaaPoistaMä päätin, että en etsi MITääN tietoa nyt netistä liittyen noihin meidän ultratuloksiin, joissa blogissani kirjoitin. Olen huomannut, että ei siitä kuitenkaan mulle ole mitään iloa, ei lisää faktoja lainkaan, mutta päinvastoin löydän vaan kaikkea muuta ikävää ja surullista ja mieliala laskee ja rupeen stressaamaan vielä enemmän... Toivottavasti päätökseni pitää!
Voimia ja haleja sulle <3
Mä yritän nyt samaa. Laitan itseni kieltoon, piste. Ei enää itsensä pelottelua. Äitini sanoikin että heillä oli tavallaan " helppoa" 70-luvulla kun ei turhaa tietoa tullut... Kyllä se liika tieto lisää tuskaa, varsinkin siis kun se ei ole varmaa tietoa.
PoistaHei!
VastaaPoistaSattumalta löysin blogisi, ja olen sitä tässä itkien lukenut. Olin itse tänään (eilen? torstaina kuitenkin) varhaisultrassa rv 8+4. Kaksosraskaus, toinen mennyt kesken 6+1 ja toinen jo aiemmin. Keskenmeno myös 4/12 rv 9+, näkyi seulontaultrassa. Onnekasta kai sekin, että keskenmenot tapahuneet alkuraskaudessa, koska jännittäminen on ollut aivan hirveää.
Olen hirveän pahoillani kaikesta surusta, mitä ootte joutunut kokemaan. Samat kysymykset pyörii mielessä, miksi, mikä on tän kaiken tarkoitus, miksi toisille käy näin ja toisille ei. Haluankin toivottaa sulle jaksamista näihin tuleviin viikkoihin, ilmeisesti tosi moni, kommenteista päätellen, on hengessä mukana, toivottavasti saat siitä tsemppiä. Jään lukijaksi.
t: A.L.
Kiitos paljon kommentistasi. Paljon olen itsekin miettinyt näitä erilaisia kohtaloita. Miten paljon epäreiluuttaa maailmasta löytyy. Miksi näin tärkeisiin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan. Toivon myös sulle paljon voimia ja uskoa siihen että joskus joku pieni tulisi kotiin asti.
PoistaHei Anonyymi ja Turnip!
VastaaPoistaAnonyymi: Juuri sama kävi meillekin, paitsi että kaksonen no 2 ehti elää 17 viikkoa ja kaksonen no 1 oli "huomattavasti pienempi". (Siihen aikaan ei laskettu päiviä yhtä tarkkaan).
Turnip: Älä ikinä, ikinä, ikinä vain menetä TOIVOASI. Olen matkassasi mukana vaikka omat suruni ovat jo haihtuneet aivan haaleaiksi. Ikinä ne eivät vaan unohdu...
Toivoo: kolmen ison (22 v, 17 v ja 15 v) lapsen äiti ja kahden enkelitytön äiti.