Pieni on ollut laiskalla päällä. Kontrollikäynnillä ei ultrassa ensin hievahtanutkaan, vasta kun lääkäri hieman tökki tuntui äkäisesti heilauttavan että jättäkää minut rauhaan. Joten ultran jälkeen otettiin vielä käyrää. Hyvä käyrä, mutta yhä liikkui laiskasti. Ja minähän tietenkin ihan paniikissa, koska vauva on ollut minusta hieman laiska jo jonkin aikaa. Joten ottivat osastolle, pääosin "äidin henkisen jaksamisen vuoksi". Toinenkin käyrä oli oikein priima, en ymmärrä miksi en meinaa liikkeitä tuntea. Mutta nyt taas onneksi otetaan henkinen puoli huomioon. Saan itse päättää kuinka haluan täällä olla. Ehkä kuitenkin olen yön yli, ehkä vauva taas aktivoituu ja on oma itsensä ja uskallan lähteä huomenna kotiin. Ja ehkä hiljaisuus johtuu siitä, koska tunnustellen ihan liikaa. Ei kai se nyt voi kuitenkaan liikkua 24/7 ja onhan ne päivätkin erilaisia.
Enkä osaa sanoa, että rauhoittaako osastolla oleminen oikeastaan. Toisaalta tulee viime vuosi niin vahvasti mieleen. Silloinkin olin osastolla ja käyrät olivat priimaa ja silti kävi niinkuin kävi. Yritän itselleni sanoa, että nyt ei ole viime vuosi, nyt ei tarvitse käydä niinkuin silloin. Nyt ei ole hepatoosia riesana. Mutta silti sitä piirtää niitä pelottavia painajaisia mieleensä. Mutta ehkä tämä osastovierailu nyt rauhoittaa minut. Ehkä sen voimalla jaksan taas hieman eteen päin. Kyllä tämä tästä, pakkohan sen on.
Suukkoja prinsessa, äidillä on ihan hurja ikävä.
Voimia <3 itse olen huomannut että mitä ahdistuneempi olen, sitä hiljaisempi vauvakin on. Hassua, mutta kait vauva jotenkin vaistoaa mielentilan...
VastaaPoistaKiitos Johanna. Mä voisin hyvin kuvitella, että hyvinkin se oma mielenlaatu ja stressi vaikuttaa vauvaankin. Äidistähän ne kaiken itseensä imee.
PoistaVoimia sullekin Johanna, jokaiseen päivään <3
Käyn täällä päivittäin kurkkaamassa, olet ollut mielessäni. Mitä sulla on nyt viikkoja, eikö synnytystä voisi jo käynnistää? Itse varmaan pysyisin siellä osastolla nyt, että pääsisi käyrille tasaisin väliajoin, kotona tulisin sinuna hulluksi. Voimia, voimia ja vielä kerran voimia <3 Tosiaan, se on ihan eri meininki nyt kuin vuosi sitten.
VastaaPoistaElina (kaksi viikkoa vaille vuosi omani menetyksestä)
Viikkoja on huomenna kasassa vasta 32, todennäköisimmin ainakin vielä viisi viikkoa kärvistelyä edessä. Huomenna jutellaan sitten jatkosta lääkärin kanssa, katsotaan mitä keksitään. Voi kunpa pystyisi hyppäämään ajassa eteenpäin...
PoistaAjattele Elina, kohta vuosi mennyt ja hengissä yhä ollaan.