Tänään vietämme virallista kuolleiden lasten muistopäivää. Vaikka me lapsen menettäneet emme lapsiamme muutenkaan unohda, on minusta mahdottoman hyvä, että askel askeleelta hiljaisuutta rikotaan ja lapsen kuolemastakin voidaan puhua ääneen sen sijaan että se pitäisi "unohtaa". Emme me eläviä lapsiammekaan unohda. Varsinkin kohtukuolema ym pienen vauvan kuoleman tapauksissa, missä lapsi ei ole ehtinyt olla osa koko sukua, tuntuu että asia pitäisi vain lakaista maton alle ja antaa olla. Ei se kuitenkaan niin mene. Pikkusisko on silti tänäkin päivänä täysivaltainen perheenjäsenemme omalla tavallaan, vaikka ei ikinä kotiin kanssamme tullutkaan. Meille hän on aina perheemme toinen lapsi. Hänen kuvansa tulee aina olemaan hylllyssä pojan kuvan vieressä. Tänään pikkusisko saa oman kynttilänsä haudalle ja kotona sytytämme kynttilän kaikille pienille, aivan liian aikaisin päättyneille elämille. Pojan pyynnöstä myös koira saa omansa.
Paljon suukkoja taivaantytölleni. Olet tänään oikein erityisesti mielessä. Äiti niin kovasti sinua rakastaa.
En ollutkaan muistanut että tänään on tuo muistopäivä... kait itselleni ja varmaan kaikille meille saman kokeneille jokainen päivä on muistopäivä. Eilen varsinkin tuli taas mahdoton ikävä esikoista, hysteerisen itkukohtauksen säestämänä. Ikävä ei ole kyllä yhtään helpottanut tämän odotuksen aikana, ja eihän sen tarvitsekaan. Olen oikeastaan todella iloinen että ikävä on ja pysyy, silloinhan tämä toinen ei ole millään muotoa tulossa korvaamaan esikoista. Tänään mekin käymme laittamassa haudalle kynttilän. Voimia ja halauksia Turnip <3
VastaaPoista<3 Se on jännä kuinka se ikävä puskee aina välillä ja 'ilman syytäkin' kaikesta läpi ja silloin ei auta mikään. Mutta mä olen kyllä huomannut, että ehkä on jo helpompi antaa sen ikävän ja surun tullakin, koska nyt tiedän että hetken päästä se taas vähän hellittää. Vaikka niin oikeassa olet, ei uusi vauva sitä edellistä ole tulossa korvaamaan, vaan saapuu ihan omalle paikalleen meidän perheessä.
PoistaMietin kerran, että milloin on virallinen muistopäivä, mutten sitä sitten silloin katsonut mistään. Mutta meille taitaa jokainen päivä olla yhtälailla muistopäivä. Ei sitä omaa lastansa unohda milloinkaan ja häntä ikävöi koko ajan. Halauksia <3
VastaaPoistaNäinhän se on, meille jokainen päivä on muistopäivä, mutta ehkä näinä 'virallisina' päivinä on hieman helpompi muistuttaa muutakin maailmaa näiden hiljaisten lapsien olemassa olosta <3
PoistaOlen lukenut blogiasi tänään itku silmässä. Kirjoitat todella kauniisti. Toivotan teille kaikkea hyvää ja kiitos tsemppiviestistäsi blogissani, se todellakin lämmitti <3
VastaaPoistaKiitos Alice <3
PoistaKaikkea ihanaa ja auringon paistetta teidän syksyyn ja tottakai sitä parasta :)