tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pikkusiskon hauta

Vaikka minun ei tulekaan niin usein enää käytyä pikkusiskon haudalla, kuin silloin kun olin vielä kotona äitiysvapaalla, yritän päästä sinne aina silloin tällöin. Yhä tuntuu, että haudalla olen sen pienen aavistuksen verran lähempänä pikkusiskoa. Tuntuu, että se on ainoa konkreettinen asia, mitä voin hänen vuokseen tehdä, vaikka eihän hän siellä ole. Hauta ei ole vain pikkusiskoa varten, vaan siellä on myös esimerkiksi minun isovanhempani ja muitakin sukulaisia yli sadan vuoden ajalta. Jotenkin on lohdullista ajatella, että ehkä he siellä katsovat pienen perään, hoitavat lapsenlapsenlastaan. Että siellä pikkusisko on turvassa sukunsa, perheensä keskellä. Vaikka en osaa sanoa uskonko mihinkään kuoleman jälkeiseen. Uskonko siihen, että joskus me kohtaamme vielä. Välillä leikittelen ajatuksella että uskon, ja kyllähän se lohduttaa ja tuntuu hyvälle. Olisi ihana olla varma siitä, että kerran saan vielä pikkusiskon syliini lämpimänä ja pystyn häntä katsomaan silmiin. Mutta eihän sitä kukaan tiedä ennen kuin itse tuon rajan ylittää. 

Kesäinen hautausmaa on kaunis, rauhallinen paikka. En koe sitä enää paikaksi mihin menen suremaan pikkusiskoa, ennemminkin käyn siellä nykyisin tervehdyskäynnillä. Vaikka yhä se silti tuntuu vaikealle uskoa, että sinne maan sisään me olemme oman pienokaisemme tuhkat laskeneet. Että pian lapsestamme ei ole jäljellä edes sitä tuhkaa, on vain se pienen pieni hiustupsu liimattuna sairaalasta saatuun korttiin. Haudalla äänettömästi juttelen pienen tyttäreni kanssa, kerron mitä elämässämme tapahtuu. Vaikka samalla lailla voin toki tehdä missä vain, mutta haudalla se tuntuu todellisemmalle. Sinne menen vain häntä varten. Välillä tervehdykseni jälkeen kuljeskelen hautausmaan käytäviä ja luen sitä elettyä elämää mitä kivet kertovat. Paljon näkyy myös pieniä lapsia, paljon myös näitä jotka eivät koskaan silmiään aukaisseet. Jotenkin tuntuu hyvälle pysähtyä hetkeksi niiden hautojen eteen ja ajatella juuri sitä pientä enkeliä. Heistä jokainen ansaitsee sen pienen ajatuksen, myös tuntemattomilta.

Suukkoja paljon prinsessani. 




7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Mäkin tykkään kun se on hieman tuollaisessa viidakkomaisessa luonnontilassa. Ja paikka pärjää omillaan vaikka siellä ei koko ajan käydäkään :)

      Poista
  2. kaunista ja kuitenkin niin surullista <3

    VastaaPoista
  3. Kaunis hautapaikka <3 Tuo sydän on niin kaunis ja teksti siinä Born an Angel.

    Meillä kun on niin karun näköinen, tietenkään se ei voi olla vielä kovinkaan kaunis koska vauvamme on vasta haudattu. Mutta jotenkin tuntui niin pahalta kun hautajaiskukat piti viedä pois kun ne olivat niin kuihtuneet. Haudasta tuli tyhjän ja kolkon näköinen, vaikka maljakkoon veinkin kukkia pojallemme.

    Halaus <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Elisa ja Barba <3 Tokihan se surullista on ajatella, että sinne me olemme pienemme laittaneet :(

    Laura, toki uusi hauta on aina erinäköinen kun vanha, tämä on ollut tässä jo yli sata vuotta (vaikka toki "kasvillisuus" ja ulkonäkö on tässä vuosien varrella vaihdellut). Pikkusiskostakin maahan laitettiin vain uurna, joten kuoppa sitä varten oli pieni, niinkuin oli uurnakin. Muistan että meillä hautajaiskukat pysyivät hyvinä ja tuoreennäköisinä monta viikkoa, koska ilma oli viileä ja kostea. Pikkusisko kun haudattiin lokakuun alussa.

    Teillä on loppuelämä aikaa tehdä haudasta sellainen muistopaikka kun haluatte <3

    VastaaPoista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!