Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan. Tahtoisin niin vaipua johonkin horrokseen ja herätä kun kaikki on ohi. Tavalla tai toisella. Kai kaikki on ok. Tai sitten ei. Tiputtelu vuotoa aina välillä tulee ja joka kerta se saa sydämen melkein hypähtämään ulos rinnasta. Tuntuu että mitään muuta elämää ei ole. On vain juuri tämä hetki ja tämä kamala pelko. Vaikka yritän olla ajattelematta mitään, hyvää tai huonoa , ei se onnistu. Minä en millään kaipaa näitä kokemuksia, pärjäisin ilmankin. Kaipaan vain sitä onnistunutta lopputulosta. Toivon hulluja asioita. Toivon, että jos tulee keskenmeno, se olisi keskeytynyt keskenmeno ettei minun tarvitsisi kestää tätä vuotojen aiheuttamaa epätietoisuuttaa. Näiden typerien vuotelujen takia en uskalla yhtään rentoutua. En ajatella yhtään eteenpäin. Nyt on vain tämä hetki yksi tappavan hidas päivä kerrallaan. En ole osannut kirjoittaa. Ei ole mitään sanottavaa. On vain tämä pelko ja liian hitaasti eteenpäin menevät päivät.
Suukoja rakas taivaantyttöni. Äiti ajattelee ja ikävöi sinua joka ikinen päivä ihan hurjan paljon.
Loppuisi nyt tuo tiputtelu, ihan muutenkin varmasti pelottaa tarpeeksi! Pitää sellaisessa "taistelu-moodissa", missä ei uskalla hetkeksikään rentoutua. Todella raastavaa takuulla, kun tiedän hyvin että ilmankin tuollaista se sitä on. Voimia voimia, haleja.
VastaaPoistaJoo, en usko että olisin lähellekään kuitenkaan näin hysteerinen jos noita vuotoja ei olisi. Tulisi nyt kerrasta ulos tai mielummin toki jäisi sinne missä onkin mutta loppuisi tuo tiputtelu. Järki lähtee... Kohta varmasti juoksen yksityiselle tarkastamaan tilanteen kun hermo ei vaan kestä...
PoistaMä olisin jo yksityisen lavetilla makaamassa... Sulla on pirun hyvät hermot!
VastaaPoistaNyt tulikin se piste sitten vastaan ja iltapäiväksi on aika varattu...
PoistaJännittää niin vietävästi, toivottavasti tämä ei loppuisi vielä tähän :(
Mikäs tilanne, joko tiputtelu loppui? :)
Poista