torstai 22. elokuuta 2013

Huoli

Sairaalan sisätautilääkäri soitteli, että hieman olivat sappihapot nousseet sunnuntaista. Ei mitenkään hälyyttävästi vielä, mutta jatkuva kutinan takia otetaan kokeet taas huomenna uudelleen. Sunnuntaina arvo oli 3,7 ja tiistaina siis noussut 6,9. Mikä kait raskaana olevalle lasketaan vielä normaaliksi, mutta historian takia testataan mikä on suunta. (vai onkohan se raja 6) Mutta itselle tämä on kamala huoli ja paniikki. Kutina kun yhä jatkuu. Minulle uusiutuva hepatogestoosi on yhtä kuin kuolemantuomio tälle vauvalle. Kaikki yrittävät lohduttaa, että olet hyvissä käsissä, sinua seurataan tarkasti. Mutta ei se auta. Niinhän tehtiin viimeksikin ja silti kävi niinkuin kävi.

Olen ihan varma, että tämä on nyt tässä. Nyt arvot jatkavat nousuaan ja menetämme tämänkin lapsen. En pysty keskittymään mihinkään. Miten pystyn odottaamaan huomiseen, että kuulen missä mennään? Mitä jos arvot oikeasti nyt alkavat nousta? Huoli on ihan mahdoton.

Suukkoja enkelille. Ethän ota tätä toista vielä luoksesi, ethän?

17 kommenttia:

  1. Voi ei, voimia <3 Millä viikoilla olet? Voisiko synnytyksen jo käynnistää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vielä viikkoja ihan niin paljoa kasassa, että voitaisiin käynnistää, vasta 30+2 tänään. Ja tosiaan huomenna vasta nähdään onko arvot nousujohdanteessa. Tämän kutinan perusteella kyllä ovat :( ja viimeksi nousivat todella nopeasti, paristakymmenestä reippaasti päälle sadan muutamassa päivässä.

      Jos nyt hurjasti nousevat, niin toivon että leikkaavat ulos vaikka viikkoja vähän onkin. Tosin eivät varmasti ihan helposti siihen ryhdy...

      Kiitos Johanna <3 Toivottavasti huomenna ollaan viisaampia.

      Poista
    2. Onneksi kuitenkin jo 30 viikkoa. Itselleni sanottiin esikoisen kanssa, että tärkeintä on päästä 30 viikon yli. Toivottavasti leikkaavat tosiaan ulos jos pahasti vointi pahenee, voithan ainakin yrittää sitä vaatia.

      Voin vain kuvitella miten kauhuissasi olet. Juuri tuota tilannetta olen itsekin eniten pelännyt, tosin b-streptokokin kanssa, että olen vielä samassa tilanteessa kuin viime odotuksessa. Yritetään luottaa siihen että lopputulos on kuitenkin onnellisempi <3 halaus!

      Poista
    3. Joo, onneksi on tuo maaginen kolmekymppiä täynnä ja vauvakin on hyvän kokoinen (kasvaa yläkäyrillä) vaikka viikothan sen ratkaisee, ei vauvan koko. Mulla se pelko on juuri siinä että ei ehditä ajoissa. Viimeksikin "kaikki oli hyvin" ja kuinkas kävi. Nyt vaan pitää ajatella että arvot eivät todellakaan ole vielä mitään hälyyttäviä ja viimeksikin pikkusisko sinnitteli korkeiden arvojen kanssa kolmisen viikkoa. Toivottavasti arvot ovat kunnossa huomennakin. Sisätautilääkärin mielipide oli kyllä sillon jossain raskauden puolivälissä, että jos arvot kohoavat niin raskaus päätetään. Ja minä vain toivon että jos näin käy niin ehditään ajoissa.

      Toivotaan, ettet sinä joudu lähellekään sellaista tilannetta kuin viime vuonna. Tällä kertaa lopputuloksen pitää olla parempi. Meille molemmille <3

      Poista
  2. Voimia ystäväiseni! Olet hyvissä käsissä, pidät huolen että seuraavat vointiasi ja vauvan vointia vaikka ei tämä minun sanomiset varmasti huoltasi sen vähemmäksi tee. Toivotaan että kaikki päättyy onnellisesti! Sen on päätyttävä niin! <3 <3 <3 Stemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eveliina <3

      Nyt on verinäytteet annettu ja odotetaan soittoa ja tuloksia... Onneksi vauva on liikkunut kovasti ja aamulla neuvolassa kaikki hyvin. Vaikka niinhän se oli viimeksikin :(

      Poista
  3. Tuntematta sinua, olet ajatuksissani. Toivottavasti saat labrasta hyviä tuloksia. Onko sinulla kotidoppleria, jolla voisit kuunnella vauvan sydänääniä silloin kun hän esim nukkuu, etkä tunne liikkeitä? Kovasti voimia näihin haastavimpiin viikkoihin ja päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit ja kiitos kaikki muutkin ihanat jotka huolehditte yhdessä kanssani <3

      Tänään sain hyviä uutisia, jatkuvista kutinoista huolimatta sappihapot olivat laskeneet 5.4. Seuraavat kokeet otetaan jo ensi viikolla, nyt seurataan viikottain. Kutina silti stressaa, jotenkin sitä ei meinaa uskoa verikokeiden tuloksia jatkuvan kutinan takia...

      Doppler itseasiassa löytyisi, olen sitä aiemmissa raskauksissa käyttänyt, tässä en ollenkaan. Mua on pelottanut niin paljon se ajatus, että olen yksin kotona ja en löydäkään sykettä. Mielummin sitten menen sen tarkistuttamaan. Kaikenlaisia neurooseja tämä saa aikaan :)

      Poista
  4. Täällä minäkin, joka kirjoittelin sulle neljästä hepatoosiraskaudestani, elän hengessä mukana <3 Oliko sulla viimeks lääkitys? Jos oli niin eikö auttanut? Mulla on lääkkeillä saatu ssppihapot hyvin laskuun joka kerta. Mulla oli muistaakseni viimeisessä raskaudessa ihan sama juttu, että kutinoita oli pitkään, mutta arvot ei heti nousseet. Sit kun ne nousi johonkin 10 päälle niin lääkitys aloitettiin heti.

    Olet ajatuksissa!

    T: 4xhepatoosi

    VastaaPoista
  5. Ja nyt kun oikein jäin miettimään niin mulla meni kans just noin, että ensin arvot kohos ihan vähän ja sit kutinat jatku ja olin aivan varma, et nousussa ovst. Olo oli vähän hölmö kun ne olikin aina laskeneet silloin kun musta tuntu, et kutitti kovasti... Tää siis viimeisessä raskaudessa näin.

    VastaaPoista
  6. Kyllä oli adursal lääkityksenä, aluksi sillä saatiinkin sappihapot laskemaan 150 > 16, mutta sitten lääkityksestä huolimatta vajaassa viikossa nousivat taas sinne lähelle 180... Siksi mä nytkin pelkään, että mitä jos ne nousevat taas noin vauhdilla, tosiaan kun kutinat vaan jatkuu. Tai sitten välillä yritän ajatella positiivisesti, että ehkä tällä kertaa tämä kutina olisikin vaan ihon kuivuudesta tai ties mistä johtuvaa eikä tuota hel****in hepatoosia tulisi ollenkaan, silti tämä kutina stressaa. Seuraava kontrolli olisi torstaina, jos hermo ei kestä sinne asti menen sitten aiemmin :)

    Kiitos taas paljon kommenteistasi!

    VastaaPoista
  7. Adursal oli mullakin, mutta mulla tosiaan sen avulla arvot pysy kurissa. Todella hurjaa vauhtia nousevat sulla kyllä! Pakkohan niiden on ottaa vauva ulos nopeasti jos sulla noin rajusti arvot nousevat ja taustalla on tuo tapahtuma :(

    Mullahan ekassa raskaudessa arvot tosiaan alkoivat nousta jo n.24vkolla. Muutama vko aiemmin olin saanut elämäni ensimmäisen sappikohtauksen (jonka ei vielä silloin tiedetty sellainen olevan). Kun esikoinen oli 1,5v niin multa leikattiin sappikivet. Niidenhän on epäilty olevan jotenkin yhteydessä hepatoosiin. Sit näissä kolmessa seuraavassa raskaudessa hepatoosi tuli, mut paljon myöhemmin. Pitkälle päälle 30 vkon eikä niin rajuna...liekö sappikivien poisto auttanut?

    Halaus sulle, olet tosiaan paljon ajatuksissa vaikka en sua tunnekaan :)

    Erika, se 4xhepatoosi

    VastaaPoista
  8. Hei
    Aijemminkin olen kirjoittanut.
    Vaadit synnytyksen käynnistystä ettei tilanne mene niin pahaksi. Jostain luin että tyttövauvat ovat viikkoihin nähden kehittyneempiä kuin pojat.
    Aluksi hän olisi keskoskaapissa, mutta parempi sekin kun pelätä että oma elimistö estää hänen elämästä.
    Nyt asioiden on mentävä paremmin kuin viimeksi.
    Taru

    VastaaPoista
  9. Olet mielessä, voimia ja onnea. Toivottavasti arvot pysyvät kurissa!

    VastaaPoista
  10. Voimia kovasti <3 Miten jakselet?

    VastaaPoista
  11. Hengessä täällä mukana ja toivon, että kaikki arvot pysyvät aloillaan!

    Kata

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikki ihanat tsemppauksesta. Tuntuu kuin pitäisi hypätä silmät kiinni pimeään, eikä kukaan tiedä miten käy. Kutinat jatkuvat, tänään kävin taas labrassa ja odottelen tuloksia rikki raavittujen nilkkojeni kanssa. Jos alkuraskausdesta luulin pelkääväni, se ei ollut mitään tähän verrattuna. Nukkuminen ei onnistu, työnteko ei onnistu. Haluisin vain istua tässä ja tunnustella vauvan liikkeitä ja toivoa että se ei kuole.

    VastaaPoista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!