Kohtukuoleman raja

22 raskausviikkoa. Minulle tärkeä etappi. Nyt en enää voi saada keskenmenoa vaan kysessä olisi taas kohtukuolema. Olen moneen otteeseen törmännyt ennenkaikkea lääkäreihin ja muihinkin terveydenhoitoalan ihmisiin, jotka puhuvat kohdallani keskenmenosta. En missään nimessä väheksy (varhaisen)keskenmenon tuomaa kipua ja surua. Mutta itsestäni on tuntunut pahalle lääkäreiden puhuessa keskenmenosta. Olen aina korjannut että en ole koskaan kokenut keskenmenoa vaan kyseessä oli kohtukuolema. Siinä olen ollut onnekas, että en ole joutunut koskaan luopumaan haaveesta, kun se on jo todeksi todettu mutta kuitenkin vielä alussa. Mutta uskallan tässä nyt kuitenkin sanoa, että on varmasti erilaista pitää sylissään jo täysin valmista lasta. Sitä lasta jonka sait syliisi vain hyvästeltäväksi. Sitä lasta joka oli jo ihan todellinen ja oikea, ei vain ihana unelma ja haavekuva.

Pelko on muuttanut muotoaan. Rakkaus tähän uuteen pieneen ihmeeseen on löytynyt. Pelko on sen myötä syventynyt, se on erilaista. Se pysäyttää sydämen ja salpaa hengityksen. Enää en menettäisi unelmaa uudesta lapsesta. Nyt menettäisin juuri tämän lapsen. Tämän uuden pienen siskon, joka kovasti jatkaa matkaansa meidän luoksemme. Mutta olen löytänyt myös muuta. Olen löytänyt toivon. Toivon siitä että tämä pieni sisko tulee kotiin asti. Välillä,itsekseni kotona uskallan jo vähän haaveilla. Millaista se olisi kun olisi kaksi lasta kotona? Millaista olisi hoitaa taas pientä vauvaa? En vielä julkisesti. En hipelöi vauvanvaatteita tai suunnittele hankintoja. Mutta itsekseni, aina välillä, hieman uskallan jo haaveilla.

Aluksi kovasti toivoin, että tämäkin lapsi olisi pieni tyttö. Tämä pieni tulisi ja ottaisi pikkusiskon paikan ja kuluneen vuoden voisi ikäänkuin pyyhkiä pois ja elämä jatkuisi niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ei se niin mene. Tämä ei ole pikkusisko. Tämä pieni sisko on oma itsensä, täysin eri. Elämä ei ole niinkuin se olisi ollut viime vuonna. Tämä on tässä ja nyt. Meillä on oma rakas enkelimme, sitä ei saa pyyhittyä pois. Enkä missään nimessä haluakaan. Mutta meillä on myös tämä uusi pieni. Ja jokaisesta päivästä jonka hän on luonamme olen äärettömän kiitollinen.

Suukkoja rakas tähtiprinsessa. Kyllä sinäkin olisit tänne meidän syliimme mahtunut. Äiti kovasti rakastaa, aina.