torstai 6. kesäkuuta 2013

Hetken hyvä mieli

Nyt olen paistatellut auringon paisteessa. Ollut hyvillä mielin ja uskonut tulevaisuuten. Joka päivä pieniä pelon hetkiä tulee, varsinkin öisin kun yritän pieniä potkuja tunnustella ja niitä ei kuulukaan. Mutta silloinkin yritän pitää uskosta kiinni. Nyt kaikki menee hyvin. Kävin eilen sisätautilääkärin puheilla synnytyssairaalassa. Kävimme läpi viime raskautta ja tätä raskautta. Kuinka tätä raskautta toki myös varjostaa mahdollisuus hepatogestoosin uusimisesta. Minä takerruin lupaukseen, että tälla kertaa reagoidaan eri lailla, jos se uusii. Tällä kertaa vauvaa ei sen takia menetetä. Ja toki on olemassa ihan yhtä suuri mahdollisuus, että hepatogestoosi ei uusi. Toivon, että näin käy. Jännittää saa ihan tarpeeksi ilmankin.

Huomaan, että kun raskaus pikkuhiljaa etenee, vertailen sitä väistämättä enemmän ja enemmän viime raskauteen. Käyn päässäni läpi viime raskautta todella paljon, ja tuntuu että haluan tehdä kaiken erilailla. Minusta on kuoriutunut todellinen hysteerikko. En uskalla mennä uimaan tulehduksien pelossa, pesen vihanneksia liiankin kanssa, noudatan kaikkia "sääntöjä" pilkunviilaukseen asti. Kaikkea sellaista, mistä en aimmissa raskauksissa ole ollut moksiskaan. Viikon päästä oleva rakenneultra on alkanut jo jännittämään. Olen hirveän malttamaton, haluaisin jo pienen taas nähdä ja samalla pelottaa. Aiemmin kirjoitinkin, että minulla ei ole pelkoa siitä, että vauva olisi sairas, mutta väistämättä lähenevä ultra-aika saa nuokin ajatukset päähän. Ehkä kaikki kuitenkin olisi hyvin?

Suukkoja enkelini. Olet ollut äidin mielessä ihan hurjan paljon!

3 kommenttia:

  1. Itse myös viime kesänä menetin pikkuveljeni hoitovirheen vuoksi, enkä koskaan saannut nähdä veljeäni kuin pienenä suloisena enkelinä.

    Pelko on myös ollut tässä uudessa äitini raskaudessa entä jos kaikki ei menisi hyvin ?
    Eilen odotin ja odotin, että saisin viestin sillä viime vuoden 21.kesäkuuta sain vain surullisia uutisia.

    Äitini tuli uudestaan raskaaksi ja eilen sain pikkuveljen. "Pörinä" syntyi siis 36 vko ehkä, en ole aivan varma laskettu aika olisi ollut 3.7. Suunnitellulla sectiolla, meillä kotona ei oltu vielä laitettu pikkaisella muutakun sänky valmiiksi. Turvakaukalot kaikki puuttuu, vaatteita ei ole vielä kaappiin asti laitettu.

    Toivotan sinulle hurjan paljon voimia tähän raskauteen, ja toivon että saat myös voimaa luottaa uuteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna kommentistasti! Ja hurjasti onnea koko teidän perheelle pienestä pikkuveljestä. Samanlaisia fiiliksiä täälläkin, hieman surettaa kun ei uskalla vauvan tuloon valmistautua mutta ajatuksissa onkin että mitä jos kaikki tavarat joutuukin taas siivoamaan käyttämättöminä pois? Toki onhan tässä vielä aikaa, ehkä uskallusta karttuu tässä matkan varrella.

      Iloitkaa te uudesta pienestä veljestä, enkelivelikin olisi varmasti ylpeä <3



      Poista
    2. Äidillämme oli myös nuita ajatuksia varmasti, tavaroista jotka vuosi sitten jouduimme laittamaan pois, ja se sitten tarttui itseenikin sen lisäksi että itse pelkäsin.
      Loppuvaiheessa uskalsi jo ostaa sängyn ja katella valmiiksi rattaita tms.

      Kiitos paljon sinulle <3 Jään seuraamaan jatkoa vielä kerran tsemppi halit täältä !

      Poista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!