sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syntymä

On vaikea uskoa, että koko kamala, pitkä odotus on nyt takana päin. Nyt hän vihdoin on täällä, uusi pieni sisko. En osaa puhua hänestä pikkusiskona, pikkusisko on keskimmäisemme, vaikka onkin nyt isosisko. Pieni sisko päätti kuitenkin tulla itse tähän maailmaan, käynnistykseen ei siis jouduttu. Pieni sisko päätti  syntyä käynnistystä edeltävänä yönä täysin spontaanisti.

Fyysisesti helppo synnytys. Kunnon supistukset alkoivat keskiviikkoyönä 00.30 ja pieni sisko saapui maailman kello 03.08, naama edellä kovaa huutaen.  Ihana huuto. Maailman paras ääni. Pieni tahmea olento rintani päällä, silmiään varovasti siristäen. En voinut uskoa, että vihdoin hän oli siinä. En meinaa vieläkään uskoa, että nyt hän on oikeasti täällä.

Koko synnytyksen ajan olin äärettömän huolissani, pelkäsin että sydänäänet yhtäkkiä vain loppuvat. Koko ajan seurasin sykettä ruudulta. Pyysin ääntä lujemmalle ktg laitteesta, että kuulen sykkeen kun lukema saattoi välillä näytöltä hävitä.  Samalla kun minua pyydetään ponnistamaan, kuuntelen kauhuissani sydänäänten laskua. ( Mikä on normaalia ponnistusvaiheessa ja mistä hoitaja minua varoitti etukäteen.) Mutta vihdoin hän oli siinä. Voi sitä tunteiden myräkkää, onnea ja ihanuutta. Ja sitä kamalaa haikeutta mikä puski kaiken onnen läpi. Tämä oli se hetki mitä emme viimeksi saaneet.

Kotiin pääsimme jo reippaassa puolentoista vuorokauden iässä. Huomaan tarkkailevani pienen hengitystä hieman turhan usein, mutta uskon että se helpottaa, on jo kenties tässä muutamassa päivässäkin hieman helpottanut.  Pieneltä löytyi hento sivuääni sydämestä kotiinlähtötarkastuksessa, mikä on kaiketi kovinkin yleistä. Mutta lastenlääkäri vielä ultrasi sydämen ja kaikki rakenteet olivat kunnossa. Jospa sitä uskaltaisi pikkuhiljaa uskoa, että tällä kertaa elämä kantaa.

En ole ihan vielä valmis päästämään tästä blogista irti. Vielä on ajatuksia mitkä pitää kirjoittaa auki. Mutta tässä pikkuhiljaa aloittelen loppuelämäämme. Kolmen lapsen äiti, joista kahta saan rakastaa täällä ja sitä yhtä erityistä sinne tähtien taakse.

Hurjasti suukkoja taivaanprinsessani. Äidillä on ollut aivan erityisen hurja ikävä. Kaunis pieni isosisko.

7 kommenttia:

  1. Oli kiva että tulit kertomaan myös synnytyksestä, olen viime päivinä huomannut miettiväni teitä ja sitä että olisi mukava kuulla miten synnytys meni ja pystyitkö kontrolloimaan pelkoasi. Itselläni nyt siis rv 10 ja mietin jo nyt miten pysyn järjissäni synnytyksessä, mitä jos tapahtuu joku komplikaatio. Kaikkea hyvää teille, niin suloinen tyttövauva <3

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oikeastaan aloin jännittämään synnytystä vasta kun se alkoi, niin sanoin kätilöillekin. Olin vain pelännyt raskautta sen kummemmin ajattelematta että synnyttääkin pitää. Hirveä jännitys iski päälle kun tajusin synnytyksen oikeasti alkaneen, pelko siitä että vieläkin joku voisi mennä pieleen. Hirveän ihanasti ottivat minut pelkoineni, selittivät koko ajan mitä tapahtuu. Pitivät huolen että näin ja kuulin ktg käyrän / sykkeet.

      Ihanaa Elina, kohta pääset jo np ultraan ja tosiaan, helppo näin jälkeen päin sanoa, että kyllähän se aika ihan nnopeasti meni ; ) vaikka viime viikolla vielä ajattelin jotain ihan muuta...

      Kovasti voimia jännittävään odotukseen <3

      Poista
  2. Oi onnea pikkuisesta! Ihana, että kaikki meni hyvin, ja toivottavasti menee jatkossakin!

    VastaaPoista
  3. Olen ollut lukijasi pitkään, en ole muistaakseni mitään kommentoinut aiemmin.. Olen välillä vaihtanut puhelinta ja vanhan puhelimen mukana meni kaikki kirjanmerkit, missä myös sinun blogisi oli. Nyt, kohtukuolemasta lukiessani löysin takaisin sinun sivuillesi ja voi herttilei,mitä uutisia

    VastaaPoista
  4. ..ja kiitos blogspotin, kommentoiminen ei vain ota onnistuakseen..
    Olen erittäin onnellinen teidän perheenne puolesta, olette onnenne ansainneet. Kaikkea hyvää jatkossa ja siunausta, enkelinne on teidän oma suojelusenkelinne.

    VastaaPoista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!