sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Nyt

Ihmeparantumista ei tullutkaan. Ikävä ja suru eivät muuttuneetkaan kauniiksi kaipaukseksi taustalle. Minä en olekaan melkein niinkuin ennen. Pieni sisko kaikessa ihanuudessaan muistuttaa niin kovasti kaikesta siitä, mitä vuosi sitten menetimme. Tätä emme pikkusiskosta saaneet. Emme saaneet ihmetellen ympäristöään katselevia nappisilmiä. Emme saaneet vaativia huutoja kun nälkä yllättää. Emme saaneet vauvaperheen arkea. Ikävä kaunista taivaanlastani kohtaan on ihan järjetön, kyyneleet ovat tulleet päivittäin. Mutta ilman pikkusiskoa tämä uusi pieni ei olisi täällä. En saisi nyt tutustua häneen. Ilman pikkusiskoa olisi tämä yksi ihana pieni vähemmän rakastettavana. Kun katson tuota pientä tummatukkaista mutruhuulta olen niin täynnä rakkautta, etten kuitenkaan haluaisi minkään olevan toisin. Mutta jos pikkusisko olisi saanut jäädä, en tietäisi ikävästäni häntä kohtaan, enkä osaisi kaivata tätä uutta pientä. Ei sellaisia valintoja pysty tekemään, tavallaan onneksi ne tehdään puolestamme.

Nyt käännän uuden lehden elämässämme. Se ei ole ihan sellainen, kun kuvittelin sen olevan. Kuvittelin pelkojen hälvenevän pienen synnyttyä, kuvittelin kaiken olevan helpompaa. Mutta ei se niin ole mennyt. Kun kerran on ne vaaleanpunaiset lasit otettu silmiltä ja sydän on tallottu tuhansiksi palasiksi. Kun on nähnyt mitä kaikkea elämä voi eteen tuoda, on vaikea enää sinisilmäisesti katsoa tulevaisuuteen ja uskoa että on turvassa maailman pahalta, että ne pahat asiat tapahtuvat vain muille. Pelkojen keskellä on vain yritettävä uskoa, että kyllä me pärjäämme. Kyllä särkynytkin sydän voi olla onnellinen.

Tämä blogi on ollut minulle ehdoton henkireikä tämän elämänmittaisen matkani alulla. Olen saanut uskomattoman paljon tukea lukijoilta ja kohtalotovereilta, enkä tiedä kuinka olisin ilman tätä kirjoittamista jaksanut. Ainakin tämä polku olisi ollut huomattavasti raskaampi ja kivisempi kulkea. Haikeana laitan nyt blogilleni pisteen. Eteenpäin on mentävä, vaikka menneisyyteen onkin jäänyt jotain uskomattaman arvokasta ja rakasta.

Blogini jätän ainakin toistaiseksi tänne, ehkä se jollekin tuo vielä uskoa siihen, että kohtukuolemankin jälkeen elämä jatkuu ja on elämisen arvoista. Ehkä joskus palaan vielä, kun joku askaruttaa mieltä. Ehkä joskus itsekin pystyn vielä lukemaan vanhoja tekstejäni, vielä en siihen pysty. Tai ehkä aloitan uuden blogin, tylsästä ja tavallisesta lapsiperheenarjesta. Sähköpostiini voi laittaa viestejä ja kovasti haluaisin kuulla kanssasisarien kuulumisia.

Sinua rakas taivaantyttöni en unohda ikinä. Rakastan aina ja ikuisesti niin että sydäntäni vihloo kun en saa sinua sulkea syliini. Minun sydämessäni sinä elät.

12 kommenttia:

  1. Olisi kiva jos jatkaisit bloggaamista jossain muualla! Kuulumiset ja vauva-arki kohtukuoleman jälkeen kyllä kiinnostaisivat. Jaksamisia teille kaikille ja terveyttä ja onnea uudelle pienokaiselle sekä tietenkin isoveljelle ja taivaaseen isosiskolle!

    VastaaPoista
  2. Voi ei... Mutta toisaalta ymmärrän kyllä. Laitathan tänne tiedon siitä, jos aloitat uuden blogin! Se olisi ihanaa :) Kaikkea hyvää teidän perheelle, on ollut kunnia saada seurata elämäänne <3

    VastaaPoista
  3. Kaikkea hyvää teidän perheelle <3 toivon teille kovasti voimia ja onnellista vauva-arkea.

    VastaaPoista
  4. En ole ehtinyt sinua vielä onnitella, joten vihdoinkin: isot, lämpimät onnittelut. Oli huojentavaa saada lukea, että kaikki meni hyvin, eikä sinun onneksi tarvinnut odottaa syntymäpäivää kohtuuttoman kauan. Meidän tyttömme syntyi edellisenä päivänä, siksi en ole ehtinyt aiemmin kommentoida.

    Toivon teille kaikkea hyvää. Kiitos, että olet jaksanut jakaa tarinanne. Myös minä kuulisin mielelläni, jos jatkat tarinaanne myöhemmin jossain muualla. Iso halaus. Kunpa elämä näyttäisi teille nyt kauneintaan.

    VastaaPoista
  5. Olen seurannut blogiasi muutaman kuukauden ja lukenut jokaisen postauksen. Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa. Kyyneleet valuvat ja puristava olo on kurkussa, kun ajattelen teidän menetystä ;(
    Oli huojentava lukea, että teillä on nyt sielä pieni nyytti turvallisesti kotona <3
    Toivon teille sydämeni pohjasta kaikkea hyvää ja toivottavasti pystyt nauttimaan tästä uudesta pienestä ihmeestä <3
    Olisi ollut ihana lukea teidän kuulumisia jatkossakin, mutta ymmärrän päätöksesi.

    - Suvi-

    VastaaPoista
  6. Haluaisin lukea elämästänne kohtukuoleman jälkeen jatkossakin, vertaistuen muodossa. Ilmoitathan, jos päätät avata uuden blogin joskus <3 Ymmärrän sinua hyvin. Elämä uuden pienen kanssa kohtukuoleman jälkeen ei ole varmasti ihan niin helppoa. Kun on se toinen pieni siellä Taivaassa.

    Kaikkea hyvää teille <3

    Elina

    VastaaPoista
  7. Hei rakas Turnip. Suuren suuri ilo oli lukea, että olette saaneet pienen siskon kotiin, ja että hän voi hyvin. Olitkin ollut usein mielessä, kun odotin täällä kanssasi "taustalla" toivoen parasta. Onnea paljon tulevaan! <3
    Itsekin olen välillä miettinyt sitä, että jos isoveli olisi vielä täällä, niin meillä ei olisi varmastikaan tätä pikkuveljeä nyt. Kuinka ihana hän onkaan. Mutta olen huomannut, että pelot ovat joiltain osin tulleet jäädäkseen, ja ettei suru ole loppuun asti surettu. Nyt kun on syksy taas, niin muistui mieleen viime vuoden syksy, joka oli niin vaikeaa aikaa. Sen takia varmaan luenkin monesti teidän kanssa-siskojen blogeja, vaikka en ole itse saanut juuri kirjoiteltua (eikä ole ollut tarkoituskaan, myöskään...) - että se auttaa jollain tavalla yhä käsittelemään erinäisiä "möykkyjä", joita sisällä on... vaikka olen myös "kääntänyt sivun", niin eihän se sivu taaksepäin ole tosiaan, vaan eteenpäin...siitä pitää välillä itseäni muistutella. Voimia ja iloa ja onnea, ja kiva olisi lukea myös mahdollista uutta blogiasi. Halit.

    VastaaPoista
  8. Satunnainen lukija kiittää blogista ja toivottaa lämpimät onnittelut pienoisen syntymän johdosta. Pahoittelut myös suuresta menetyksestänne. Kaikkea hyvää jatkoon <3

    VastaaPoista
  9. Kaikkea hyvää sinulle Turnip! Ihanaa vauva-arkea. Kiitos kun jaksoit jakaa kohtukuolema kokemuksesi, sinun blogistasi on ollut paljon tukea omaan suruun. Jos päätät alkaa kirjoittamaan uutta blogia tulen mielellään seuraamaan myös sitä. Kaikkea hyvää jatkossa ja paljon halauksia <3

    VastaaPoista
  10. Ihanaa, että kaikki meni hyvin. En ole pitkään aikaan lukenut blogiasi, pitää palata oikein ajan kanssa, mutta halusin vaan heti onnitella!

    terveisin Laura

    VastaaPoista
  11. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3 Toivottavasti palaat joskus kertomaan kuulumisia :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos vielä tästä blogista. Kirjoitit niin kauniisti. Sain itse läheisenä voimaa tästä että tästä voi selvitä. Ikävä jää ja muistot. Laitoin ylös muistopäivän,kun hän syntyi. Haluan itse muistaa hänet. Muutaman viikon päästä on hautajaiset ja pääsen tätinä pienen enkelin hyvästelemään. Tuntuu tärkeältä päästä.
    Kiitos ja voimia tulevaisuuteen. Voi olla että käyn toista blogia lukemassa. T: SS

    VastaaPoista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!