tiistai 5. marraskuuta 2013

Uusi blogi

Enhän enää osaa olla kirjoittamatta, kerran kun alkuun on päässyt.

Elämä jatkuu täällä, erilaisena mutta kuitenkin ihan tavallisena.

Ihanan tavallista


9 kommenttia:

  1. Olen kohtalotoverisi, täysiaikainen vauvani kuoli kohtuun reilu kuukausi sitten. Haluan kiittää sinua tästä blogistasi. Suruni alkumetreillä olen yrittänyt ammentaa voimaa saman kokeneiden kirjoituksista, ja on ollut lohdullista huomata, että ei tarvitse olla yksin maailmassa tähän menetykseen liittyvien monien vaikeiden tunteiden kanssa. Ihanaa myös, että olet saanut enkelin jälkeen elävän vauvan syliisi - onnea ja kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hurjan pahoillani, että sustakin on tullut yksi meistä. Päivä kerrallaan eteenpäin ja uskoa siihen että kyllä elämä taas joku päivä hymyilee <3

      Poista
  2. Voi, minä sain pitää pientä enkeliäni sylissä 8 viikkoiseen asti 18.9. asti, mutta en koskaan saanut häntä luokseni kotiin. Ja nyt kun on tyhjä syli eikä pientä keijukaistani millä sen täyttää, elämä on ihan harmaata ja raskasta, miltei merkityksetöntä. Hiljaa toivoo että tulee päivä että sen vielä pienokainen täyttää, veisi edes osan tästä kaipuusta, mutta en voi milloinkaan unohtaa, enkä milloinkaan haluakaan unohtaa pientä rakasta. Sydän särkynyt ja murtunut. Olen äiti vailla lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan hurjan pahoillani puolestasi <3
      Tätä kun ei kenellekään soisi. Vaali muistoja, ne ovat kultaakin kalliimpia ja yritä uskoa siihen että joku aamu huomaat että elämällä on taas tarkoituksensa <3

      Suuri voimahalaus Sinulle

      Poista
    2. Kiitos :) Välillä helpompia ja välillä vaikeampia päiviä, nyt tuntuu olevan niitä vaikeampia. On ihanaa että löytää muitakin jotka todella ymmärtävät miltä minusta tuntuu. Tämä kokemus ei todellakaan vahvista, sillä se seuraa mukana ikuisesti ja niin sen haluankin seuraavan. Mutta rakkauden päälle ymmärtää enemmän. Voimia sinulle ja ihania hetkiä suloisten lapsostesi kanssa. Minäkin saan viettää hetkiä suloisen siskonpojan kanssa, pahimpaan kaipuuseen auttaa pikkuisen. <3

      Poista
    3. <3 <3 <3 Toivottavasti huomenna olisi taas vähän helpompi päivä <3 <3<3

      Poista
  3. Munki isosisko on kuollu, mut siit on aikaa.. se ei saanu koskaa nähdä maailmaa.. paitsi ehk niil enkelin siivil, siel lentelee nyt ja kattelee.. ;c t: anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne taida mihinkään hävitä, ne pienet enkelit. Juuri näin muistamalla pidämme heidät lähellä <3 Kiitos sulle kommentistasi!

      Poista

Kommenttisi on arvokas, kiitos!